Gay seksiä homoseksuaaliseen erotiikka tarina

gay seksiä homoseksuaaliseen erotiikka tarina

Toivottavasti se ei paleltunut lumentulon takia. Tuntui suorastaan kevyeltä askeltaa pitkin teitä. Kymmenen litraa askitesta valutettuna mahasta tietysti kevensi painoani kymmenellä kilolla. Kyllä se jo tuntuu jalannousussa. Tänään ei sitten olekaan menemistä liukkaaseen sohjoon. Poikani tuomista peleistä asensin eilen ensimmäisen koneelleni, nimittäin Fallout III: Hiukan piti temppuilla ennen kuin Windows 10 suostui yhteistyöhön, mutta lopulta sain homman toimimaan.

Taitavat jäädä lähiaikoina monet muut tekemiset tekemättä pelaamisen tuiskeessa. Olen saanut suomennettua kirjan, joka minulla oli työn alla, ja nyt mietin, mitä tekisin sen kanssa. Olisi hienoa saada se julkaistua, mutta tuskin saan ketään edes lukemaan sitä. Mietin puolitosissani, pitäisikö minun itse perustaa kustantamo niitä varten. Ajatus ei ole lainkaan niin mahdoton kuin miltä kuulostaa. Rahaa sellainen ei tuottaisi, mutta hupia kyllä runsain määrin.

Voisi sitä hullumminkin täyttää viimeiset päivänsä. Mitähän kirjaa alkaisin kääntää seuraavaksi? Kömpiessäni vuoteeltani lähellä päiväsydäntä totesin, että ulkona tuiskuttaa niin ihanasti kuin suinkin voi helmikuussa lounaisrannikon tuntumassa.

Näky oli jollain lailla viihdyttävä. Toi mieleen lapsuuden lumituiskut. Hyinen tuuli puhalsi lunta vaakatasossa vielä parvekkeeni korkeudella. Netistä näin, että pakkanen kävi yöllä asteessa, mutta nyt mittari on nippa nappa nollan yläpuolella. Niin että ilmoja piisaa, ja tämän lajin, siis lämpimän, on luvattu jatkuvan viikon verran. Ken elää, se näkee.

Lentävän lumen näkeminen virkisti niin, että innostuin siivoamaan pikku kämppäni. Kumma miten sitä saakin leviteltyä vähäisen omaisuutensa niin huolettomasti ympäri elintilaansa.

Minun kohdallani kyse on kylläkin enimmäkseen kirjoista, joita on enemmän ja vähemmän vinoina pinoina jokaisella vaakasuoralla pinnalla, joka huushollista löytyy. No, näkymä siistiytyy ihmeesti jo sillä että oikoo kirjakasat suoriksi. Noin muuten olen suurella hartaudella ja tuskanhiki otsalla opetellut käyttämään uuden uutukaista älykännykkääni. Periaatteet alkavat jo olla selvillä, mutta en usko että opin koskaan sen kaikkia kujeita. Kyllähän minulle riittääkin, että osaan soittaa, vastata puheluun ja lähettää tekstiviestejä.

Jopa whatsapp on tullut tutuksi. Imuroin myös heti äänentallennusohjelman, ja olen jo tehnyt sillä muistiinpanoja denisova-kirjaani varten. Aina kun mieleeni juolahtaa jotain, sieppaan kännykän ja sanelen muistiin ideani.

Sitten lähetän sen itselleni. Kuviakin osaan jo ottaa ja lähettää sinne sun tänne. Selfieitäni katsellessani ymmärsin lopultakin, että olen vanha. Siis en vanha-vanha, mutta kuitenkin vuotias. Tarkoitan, että näytän ikäiseltäni. Tai ehkä kyse on vain siitä, että myönnän sen itselleni. Peilissäni en näytä niin vanhalta. Siitä näkee, miten helppo ihmisen on pettää itseään ja nähdä peilissä vain se, minkä uskoo näkevänsä.

Rakas ja kovassa käytössä ollut koboni kämähti taas. Se on tehnyt saman ennenkin mutta herännyt henkiin entistä ehompana; siihen esim. Nyt en tiedä, onko ylösnousemus sille enää mahdollinen.

En saa siihen mitään yhteyttä. Taannoin hankkimani Letto-lukulaite ei ole yhtä mieluisa, se on jotenkin veltto, kun taas kobo on jämäkkä kalu. Toisaalta se ei ehkä ole tarpeellista, sillä pystyn lukemaan uudella kännykälläkin e-kirjoja ihan yhtä hyvin, näyttöruutu vain on pienempi. Ja tietysti myös iPadilla, mutta se on turhan painava jos haluaa lukea sängyssä selällään.

Ja minähän haluan lukea sängyssä selälläni. Tuli tässä mieleeni, että piipahdin eilen kirjastossa ja luin jostain tiedelehdestä mielenkiintoisen artikkelin lihavuuden vaikutuksestä aivotoimintaan. Joka vaikutus on huonontava pitihän se arvata. Eli pääni tökkiminen ei ehkä johdukaan sytostaateista ja Klexanesta vaan uljaasta ulkomuodostani. Toisaalla samassa lehdessä, ellen väärin muista, kerrottiin, että kun tietyn geenin poistaa hiireltä, se laihtuu, kun taas verrokit vain lihovat lihomistaan.

No, siinä ei ole mitään uutta. Kunpa ihmisillekin kehitettäisiin vastaava lihavuusgeenin poisto. No, tuskin kyse on yhdestä geenistä. Siltikin ajatus on mielenkiintoinen. Lukulaitteesta tuli mieleeni, että sellaisen hankkinut törmää pian siihen ikävään faktaan, että sähkökirjat ovat enimmäkseen kalliita, ja joskin ilmaisia löytyy vaikka kuinka paljon, ne ovat niin vanhoja suomennoksia, että lukemisesta tulee paremminkin tuskaisa kuin viihdyttävä kokemus. Hiukan auttaakseni tilannetta laitan tähän linkkejä ilmaisiin e-kirjoihin, samalla muistuttaakseni niistä lukijoitani, jotka ovat ne unohtaneet, ja onhan blogillani sellaisiakin lukijoita, jotka eivät ehkä ole niistä koskaan kuulleetkaan:.

Jernan uusi isäntä Pelit ja seuraukset Halut ja tarpeet Outoja tarinoita. Pitää vielä huomauttaa, että kirjat eivät ole mitään lastenkirjoja viimeisessä tosin on pari tarinaa, jotka sopivat lapsillekin. Tänään minusta tuli taas kalju. Tukka, jota ehti kasvaa reilun sentin mittaiseksi, alkoi alkuviikosta irtoilla. Tänä aamuna kyllästyin lopullisesti kaikkialla leijaileviin irrallisiin karvatupsuihin. Otin siis kotiparturivempaimen esiin ja klanitin kuuppani.

Nyt sitä peittää millin sänki, jossa on täyskaljuja laikkuja siellä täällä. Ei mitenkään silmiähivelevä näky. Pitänee ajella kuokalla loputkin nahkakaljuksi. Päänahka vain on arka kuin silmäterä, joten ihan vielä sitä ei huoli ruveta kuokkimaan. Ensi viikolla saan viimeisen satsin sytostaatteja, joten edessä on vielä muutama rankka viikko. Ihan hirvittää ajatella sitä. Viimeksi saamani myrkky, Taxotere, on saatanallista ainetta. Toisin ajoin hoito tuntuu pahemmalta kuin tauti. Ankara tauti vaatiikin ankarat lääkkeet.

Niitten ansiosta olen jo saanut esimakua terveydestä. Tarkoitan, että olen hetkittäin tuntenut olevani kerrassaan hyvässä kunnossa, henkisesti, joskin ruumiin puoli on ollut huteranpuoleinen. Onneksi voin sairastaa kaikessa rauhassa. Ai niin, minua ilahdutti suuresti kun huomasin, että kirjani ovat alkaneet löytää lukijoita muuallakin kuin Smashwordsissa.

Ei mitenkään hirveästi mutta kuitenkin. Tai, no, ilmaisia on mennyt satoja. Applen aivan kauheana bannaama Taming Brad on ylivoimainen suosikki ympäri maailman. Ihmiset tykkäävät väkivaltaisesta seksistä.

Tai sitten kansikuva on vastustamaton. Ann Somerville kirjoittaa kauniita sanoja käännöstyöstäni sivustossaan. Kopioin sen tähän piristääkseni itseäni:. The wonderful Paula Merensuo has completed her massive undertaking of love, and made available in Finnish, Needful, the final book in the Remastering Jerna series. Download free from Smashwords here. Every so often I am approached out of the blue by someone wanting to translate my books for another market usually French.

I never had any issues like that with Paula. Uusin suomennokseni on nyt saatavissa, ja se on vieläpä ilmainen! Sen saa imuroida ainakin täältä. Jernan tarina pääsee nyt loppuunsa, ja on ihan hyvää aikusviihdettä, varsinkin sellaisille lukijoille, jotka uskaltavat tarttua hiukan rankempaan tekstiin. Silmäni etsivät sopivaa partneria ravintolasalin pimeässä. Löydän etsimäni silmät, katseen joka kääntyy hetkeksi pois… mutta palaa hetken kuluttua arasti takaisin minuun päin.

Minä haluan hakea hänet tanssilattialle, olla hetken hänen partnerinsa, löytää yhteisen rytmin, tuokion mittaisen läheisyyden… Mutta minä en voi sitä tehdä — en sen ihmisen kanssa, jota nyt katson syvälle tummiin, arkoihin, kauniisiin silmiin. Me emme saa rakastella. Me emme saa koskettaa toisiamme. Minä en saa, sillä tuo suloinen olento on poika, samaa sukupuolta kuin minäkin.

Vajoan tympääntyneenä tuoliini ja kaipaan kauas Suomesta, Kööpenhaminan [homoyökerho] Madame Arthuriin, Amsterdamin lukuisiin klubeihin, Las Palmasiin, Caprille…. Vuoden Suomessa kahden miehen rakastelu ei toki ollut enää laissa kiellettyä, mutta asenteiden ahtauden vuoksi samasukupuolisen rakkauden liikkumatila tuntui kirjoittajasta yhä tavattoman pieneltä.

Heteroravintolassa ei sopinut olla avoimesti homo, ja yleinen mielipide lähti siitä, ettei homojen sopinut tehdä mitään edes suljettujen ovien takana. Lopuksi jutun kirjoittaja kuitenkin saa ihailemansa pojan mukaansa ja esittää suorastaan uhmakkaan vetoomuksen: Unohdetaan tämän maan moraalisäännöt, ollaan kahden. Rakastellaan niinkuin [sic] muutkin. Meillä on siihen täysi oikeus. Sanat oli todennäköisesti suunnattu yhtä paljon Kallen hetero- kuin homolukijoillekin.

Homoille sanat toimivat voimapuheena, ja heteroille ne pyrkivät perustelemaan sen, miksi heidän pornobuffetiinsa katettaisiin jatkossa lautanen myös homoille.

Siinä todetaan, että suomalainen yhteiskunta vainoaa lainmuutoksesta huolimatta edelleen seksuaalisia vähemmistöjään vrt. Juttuun haastateltu Pekka kertoo menettäneensä homouden vuoksi työpaikan, koska yhteiskunta ei vieläkään hyväksy homojen näkyvyyttä lukuun ottamatta sääntöä vahvistavaa poikkeusta: Joku Monsieur Mosse voi pelleillä julkkis-homona kaupallisista syistä, mutta meille muille se on edelleen mahdotonta. Traaginen naamioleikki saa jatkua. Ainoana henkireikänään Pekka näki ulkomaanmatkat Manner-Eurooppaan ja Välimerelle, ja Kallen homosivujen voidaan sanoa profiloituneen nimenomaan tämän reiän esittelijänä ja kaupittelijana.

Sieltä kun löytyi homodiskojen lisäksi meikäläisten oma kaupunginosa homomaitokauppoineen kaikkineen sekä ennen kaikkea avoimuutta ja onnea ilman syyllisyydentuntoja: Terveisiä poikien paratiisista — miljoonakaupungista, joka kuhisee MEITÄ — kauniita, ihania, vapaita ja vapautuneita ihmisiä.

Nuoria ja vanhoja, valkoisia ja mustia, homoja ja lesboja! Tätä valtavaa ihmisjoukkoa yhdistää asia, joka on meille keskeisempi kuin kaikki muut. Homojen vastustajien kutsuminen sikamaisiksi pikkuporvareiksi ja vallankumouksen lupailu ovat esimerkkejä siitä, miten Kalle valoi meikäläisiin taistelutahtoa Ysikutoseen ja Seta-lehteen nähden poikkeuksellisen kovin painotuksin.

Seuraava kappale oli varmuuden vuoksi lihavoitu: Homoseksualistit eivät kuitenkaan enää naismaisesti alistu väkivaltaan. Se vastaa hyökkäyksiin samalla mitalla, väkivallalla ja tarvittaessa aseellisillakin vastaiskuilla.

Homoseksualistit harjoittelevat kaikkialla Yhdysvalloissa itsepuolustusta, karatea, nyrkkeilyä, jopa aseiden käyttöä. Yhtä militanttia homopuhetta ei varmasti ollut Suomessa kuunaan kuultu — varsinkaan julkaisussa, jonka levikki pyöri lähes neljännesmiljoonassa. Tämä oli kuitenkin vain ääriesimerkki, ja myöhempinä vuosina Kalle kävi kansalaisoikeustaistelua etupäässä makuuhuoneesta käsin.

Siinäkin se seurasi tiiviisti kansainvälistä esimerkkiä, kuten vaikkapa aiemmasta New York -jutusta voi lukea. Kun kahdesta tuli kansa. Toistuvissa matkajutuissaan Kalle toisaalta maahantoi Suomeen aidsia edeltäneelle ajalle tyypillistä homoseksiutopiaa ja toisaalta loi sitä. Jälkimmäisestä on esimerkkinä se, miten estottomasti lehdessä kaluttiin luvun alusta lähtien suomalaisia kaupunkeja ja kohtaamispaikkoja ja miten lehden sivuilla tarjottiin suomalaislukijoille seksilomavinkkejä ja jopa seksilomia muiden kaupallisten toimijoiden kautta.

Erona vain oli se, että Ysikutonen joutui Psyken pää-äänenkannattajana hillitsemään hilujaan tarjotakseen jotakuinkin uskottavaa vastapainoa tuiki asialliselle Seta-lehdelle. Viimeksi mainitussa kun ei todellakaan kerrottu, miten lukija voi voimaantua maailman metropolien homopuistoissa neljäs puska vasemmalta käsin.

Ysikutosen matkajutut kyllä ohjasivat lukijat oikeaan puskaan ynnä baareihin ja saunoihin, mutta niissä yhdessäkään ei herkuteltu kirjoittajien tai lukijoiden omilla seksikokemuksilla.

Juuri tässä piili markkinarako, jota pornolehden sopi takoa. Hänen majapaikkanaan oli  Europeiskaja-hotelli, josta oli vain parin minuutin kävelymatka homojen suosimaan Katariina Suuren puistoon. Tällä ja muilla jutuillaan Kalle osoitti, että seksi toden totta on ihmiskunnan hauskimpia asioita. Tämä kuvasti sitä, että kansainvälisen homokulttuurin läpäissyt seksuaalinen vapautuminen oli muuttumassa eksoottisesta matkamuistosta arkitodellisuudeksi myös aavan meren tällä puolen.

Jos vielä vuonna kysyttiin, pakenevatko homoseksualistit Suomesta, nyt kotimaassakin tuntui olevan enemmän tilaa hengittää. Aikojen muuttumista pohdittiin jutussa näin: Suomi on viime vuosina esiintynyt usein eurooppalaisten lehtien, eikä vähiten gay-lehtien palstoilla vanhoillisten, homoseksualistien syrjintää koskevien suomalaisasenteittensa ja kaksinaismoralististen homoseksuaalilakiensa ansiosta.

Kun ajatellaan sallivuuden ja vapaamielisyyden suovia nautinnollisia ihmissuhteita, voi vain todeta, että Suomi on jo pelkästään Pohjoismaissa selvästi jäljessä. Silti, kyllä Härmänkin pojan rinnassa sykkii lämmin sydän. Hänen juroutensa sekä suomalaisen elämäntavan aiheuttamat estonsa karisevat viimeistään silloin, kun pääsee toisenlaiseen, estottomaan ja iloisesti käyttäytyvään seuraan.

Paikkoihin, joita Suomesta ei luulisi löytyvän ollenkaan. Ne kaikki olivat vielä muissa ravintoloissa tiettyinä iltoina järjestettyjä tilaisuuksia — Suomen ensimmäisen varsinaisen homobaarin Gay Gambrinin avautumistahan saatiin odotella vielä nelisen vuotta [ks. Helsingin Diana-clubissa musiikki kaikaa nauhalta. Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Lavalle tulee karvarintainen kaveri, alkaa esittää; aukoo suutaan laulun tahtiin, elehtii.

Lanne hurmaa, käsi tekee kaarteen, norsunluurunkoinen kukkakoristeinen viuhka heilahtaa tyylikkäästi. Iltapuku on punainen ja pitkä. Peruukki vaalea, kihartuva, kukin koristeltu. Meikki on sitä luokkaa, että joko kasvotaiteen erikoiskurssi on suoritettu arvosanalla erinomainen — tai sitten sivellin luontuu käteen syntyjään. Rinnat on muokattu paikalleen, pehmeän muodon antaa kiinteän massan päälle puhallettu — kortonki! Kullankeltaiset rintakarvat rehottavat syvään, syvään uurretun iltapuvun kaula-aukosta.

Nyt jutun kirjoittajat olivat kuitenkin tulleet katsomaan tavallista gay-keskiviikkoiltaa ilman sen kummempia tehosteita. Yhdeksän jälkeen ihmisiä saapuu sisään jo tasaisesti, katseet liukuvat, puheensorina yltyy, pikkupeput, farkut ja teryleenit heiluvat, ilmapiiri tihenee. Rytmikäs ja hyvin valittu diskomusiikki tunkeutuu luihin ja ytimiin.

Jäämme ravintolasalin ovelle ihmettelemään eteemme aukeavaa väenpaljoutta, talo on tupaten täynnä, niin poikia kuin tyttöjäkin, vapaita paikkoja ei näy missään. Musiikki on hyvää, jatkuvatempoista, mannermaista, ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Farkut ja sporttarit tuntuvat olevan rautaa. Siksi Studio on tällä hetkellä ehdoton in Helsingin gay-piireissä. Kyse oli Erkki Juhanin Ravintola Kaisaniemessä järjestämistä diskoilloista, joista voi lukea myös aiemmasta blogikirjoituksesta sekä QX.

Ysikutosestakin tutun Antinous-nimimerkin jutussa kerrotaan diskon avajaisillasta näin: Illan mittaan selvisi, etteivät vain paikan ulkonaiset puitteet olleet erilaisia muihin gay-diskoihin verrattuna, vaan myös järjestäjät olivat uusia. Erikoismaininnan ansaitsee nuori disc-jockey, joka todella sai aremmatkin vaihtamaan kaljapullonsa ja drinkkinsä parkettiin.

Sitä paljasta pintaa, tuli uimastadikan sauna mieleen. Shown taiteellisuus oli kyllä ehkä joillekin liikaa, mutta monet puolituntisen aikana nähdyt korkeatasoiset näyttelijäsuoritukset hämmästyttivät taas erilaisuudellaan toisia.

Täydet oikeudet, suuri baari. Sydän hieman väristen astuin tunnelmalliseen, hämyisästi valaistuun ravintolasaliin, jossa jo nyt oli enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin edes olin osannut kuvitella. Ja lisää tuli koko ajan. Lauantai on suosittu ilta. Eteisen seinältä löytyi suuria tiedotuksia Club Cabaretin järjestämistä matkoista kaikille kiinnostuneille.

Ravintolasalin muoto ihmisineen taas oli mielestäni jotain ainutlaatuista, ja mursuviiksinen englantia puhuva tiskijukka, aivan kun ei Suomessa olisikaan. Vieressäni istuva kaveri, Hannu, oli mukava ja hän hymyili kauniilla valkoisilla hampaillaan niin, etten tiennyt mihin käteni panisin. Tempaan Hannun mukaan parketille, johon suuren tungoksen vuoksi hädin tuskin mahdumme. Kohta tulee jo aamu, mutta vauhti vain jatkuu, aamukahteen asti.

Silti viimeiset hitaat tulevat aikanaan ja pääsen painautumaan tiiviisti Hannun lämpöistä olemusta vasten. Hän maistuu hyvältä, mieheltä.

HOMO SEKSISEURA TURKU OMAT ALASTON KUVAT

joulukuu Sex elokuvat gay sex massage Seksi teini tissit Babe imee Ass. Babe Blondi Interracial Hieronta. Gay Iso kukko vanhemmat nuorempi. sm kumikäsine fetissi tarina pikku pillusten pano toimistossa salapano seksivideo. Fran reyes ja yenier homoseksuaalin Fran reyes ja alex arcanjo homoseks. Gay-seksiä nuoren gootin kanssa: Oli lämmin kevätpäivä, yksi ensimmäisiä Sekä Kalle että setalaiset uskoivat kyllä homoseksuaalisuuden olevan rakkautta, mutta Ja fiktiivisinä siksi, että seksikokemusten kuvailussa on usein melkoista. Siksi aviorikos (joka perustuu petokseen) ja seksisuhteet sellaisten ihmisten jien läheisyyden hyveitä ylistäviä tekstejä ja toisaalta homoseksuaalista fyysistä elämiä kuvailevat ikivanhat intialaiset kansantarinat – eivät pidä heterosek-.

: Gay seksiä homoseksuaaliseen erotiikka tarina

Gay chat seksi seksitreffit kuopio Seksi puhelu homo seksi oulu
Mies tyydytys cam homo 631
MITÄ MIEHELLE 30V LAHJAKSI THAI HOMO HIERONTA LEPPÄVAARA Livesexchat seksitreffit homo videot
Call pojat helsinki gay mies kalu Gay kalu karvainen orgasmi naisella
Gay chat vaasa seksi reffit Poikani ajoi eilen Hesasta kyläilemään, ja jutustelimme taas kaiken maailman asioista. Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Seksikeskeisillä jutuillaan Kallen voidaan toki väittää tehneen homoille karhunpalveluksen, koska jutut vahvistivat heterojen keskuudessa muutenkin vallinnutta mielikuvaa puskissa panevista peppupojista. Olli Stålström kertoo edellä mainitussa Finnqueer -artikkelissaan setalaisten arvelleen, että saunassa harjoitettiin suojaamatonta seksiä. Ihmiset tykkäävät väkivaltaisesta seksistä. Villahousun ydin onkin omassa viihtyisyydessäni.

SUUSEKSI HOMOSEKSUAALISEEN VIDEO SEKSISEURAA TURUSSA

Luulisi että olisin jo saanut tarpeekseni yrittämisestä, varsinkin kun ajattelee, kuinka edellisen kanssa kävi. Itse asiassa sen kanssa kävi hyvin kun ottaa kaiken huomioon. Leipäni on pudonnut monet kerrat, mutta aina voipuoli ylöspäin. Tutkiessani yrittämistä eläkeläisenä olen todennut, että se ei ole lainkaan niin hankalaa kuin olen luullut. Äärettömän pikkuisen yrityksen pyörittäjä selviää nykyään aika vähällä byrokratialla. Joten tutkin edelleen asiaa ja voi olla, että minulla on kohta taas pienkustantamo, joka tuottaa hassuja kirjoja, joita juuri kukaan ei lue.

Villahousun ydin onkin omassa viihtyisyydessäni. Jos kerran nautin valtavasti kääntämisestä, tekstien tuottamisesta ja e-kirjojen tekemisestä, miksi en hemmottelisi itseäni tekemällä niitä niin että luu näkyy?

Ehdin kyllä kuollakin, mutta sitä ennen tekisin mielelläni vielä jotain kivaa. Ja sitähän kirjojen kanssa pelaantuminen on. Vaikka ne olisivatkin vain sähköisessä muodossa. E-kirjojen kanssa ei tarvitse tapella painatuksen, varastoimisen eikä postittamisen kanssa.

Ai niin, luin hiljakkoin jumalattoman paksun opuksen nimeltä Sairauksien keisari — syövän elämäkerta, kirjoittanut Siddharta Mukherjee ja suomentanut Kimmo Pietilä Terra Cognita.

Kirja ei ole helppolukuinen mutta palkitsee lukijansa jos ei muuten niin silmien avaamisella. Syövän menneisyys ei ole kaunis, eikä sen tulevaisuuskaan vaikuta juuri sen paremmalta. Syöpä porskuttaa ympäristömme myrkyttymisen tuella, ja lääketehtaat suoltavat tulemaan vastamyrkkyjä.

Siinähän ihmiskunta sitten kärvistelee oman ahneutensa ja lyhytnäköisyytensä pauloissa. Syöpää on ollut yhtä kauan kuin elämää maapallolla, eikä se katoakaan ennen kuin kaikki elämä on kadonnut. Sen kanssa vain pitää oppia elämään. Mitä ei näytä tällä menolla tapahtuvan, päinvastoin.

Kenties vasta kuudennen joukkotuhon tapahduttua jäljelle jääneillä on mahdollisuus oppia elämään siedettävällä tavalla rinnatusten syövänkin kanssa. En ymmärrä, miten olen edes osannut kirjoittaa moisen tarinan, se kun käsittelee ns. Luin kirjan uudelleen tukka pystyssä ja silmät kauhistuksesta pyöreinä. Minulla ei ole muuta mustikuvaa sen kirjoittamisesta kuin että ajattelin kokeilla aihetta, koskapa se näytti myyvän hyvin.

Mutta olenhan aina sanonutkin, että en kirjoita itse vaan ikään kuin kanavoin tekstejä kuten kaikki kirjoittajat väittävät. Ajatuskin rakkaan ihmisen tai kenen tahansa paitsi jos hän pyytää sitä bdsm-mielessä hakkaamisesta pöyristyttää minua. Read Full Post ». Huomasin, että Josh on pannut Kummitustalon jakeluun ilmaiseksi Smashwordsiin. Kirja ei toki ole kauhean kallis muuallakaan, esim. Kirja on hauska, romanttinen, siinä on mausteeksi ripaus haamuja tai sitten ei , mutta varoituksen sana niille, joita karmaisee ajatus miesseksistä: Ja tekevät sitä niin.

Imuroikaa hyvät ystävät tämä kirja niin kauan kuin se on saatavissa ilmaiseksi — aika ei kulu hukkaan kun sitä lukee. Saattaapa olla että mieli jopa kevenee ainakin siksi ajaksi, jonka lukeminen kestää. Mikä ei ole kauhean pitkä aika, sillä kirja ei ole paksu, noin 25 sanaa e-kirjojen pituutta on vaikea ilmaista sivumäärinä, koska jokainen laite, jolla niitä lukee, jakaa sivut omalla tavallaan.

Siirränpä nyt ajatukseni kuumasta miesseksistä gynekologisten syöpien hoitohuoneeseen, eli Tyksin T-talon sytostaattipuolelle. Meillä naisilla tosiaan on siellä oma huone, oikein viihtyisä, ja kun olin siellä eilen, huone oli koristeltu iloisesti serpentiineillä ja ilmapalloilla, ja simaakin oli tarjolla. Hoitajat olivat pahoillaan kun keittiö ei ollut suostunut lähettämään meille munkkeja, tippaleivistä puhumattakaan.

Sipsejä kyllä oli ja keksejä monta sorttia. Infuusioporttini ei suostunutkaan toimimaan, ja hoitsujen piti kutsua paikalle päivystävä anestesialääkäri, nuori mies ne ovat kaikki nykyään niin nuoria, lääkärit , joka paineli ja vatkutti porttia ja sai kuin saikin sen vetämään. Ilmeisesti laskimossa oleva letku oli jotenkin mutkalla. Olisi ollut kamalaa jos niin uusi portti olisi jouduttu poistamaan.

Käsivarsistani on vaikea löytää suonta kanyylille. Nyt olen siis kortisonipilvessä ja odottelen sen haihtumista ja sivuoireitten alkamista.

Sain nyt kortisonin lisäksi pelkän karboplatiinin, ja normaalisti kyllä pärjään sen kanssa. Gemzar-tehosteen saan viikon päästä, ja se tietää taas näköhäiriöitä yms. Tukkani ei ole vielä irronnut, mutta se on vain ajan kysymys.

Nykyinen harmahtava säkkärä ei ole lainkaan minun tyyliseni. Kollegat hoitohuoneessa kertoivat, että hoitojen loputtua heille oli kasvanut takaisin oma alkuperäinen tukka. Joka sitten taas irtosi kun tauti uusi. Poikani ajoi eilen Hesasta kyläilemään, ja jutustelimme taas kaiken maailman asioista. Meillä on samanlainen elämänfilosofia, mikä helpottaa selviytymistämme sairauteni kanssa.

Emme kumpikaan sure sellaista, missä ei ole mitään suremista. Juttelimme paljon myös pelaamisesta. Olemme sillä kin tavalla omituisia. Jep, se on ylioppilaitten ja työläisten juhla, mutta minähän olen ylioppilas. Ja Walpurgisnacht, vapunaattoyö, on yksi mahtavimmin maagisista öistä vuodenkierrossa. Uusi lumi vanhan surma, sanotaan, mutta vanhaa ei kyllä ollut surmattavaksi. Heräsin yöllä jyrähtelyyn ja ajattelin että mahtavaa, kevään ensimmäinen ukonilma! Mutta lumimyrskystä en saanut havaintoa, koska en viitsinyt nousta ihailemaan salamointia, joka olikin melkoista räiskettä.

Eilen tein pitkän sunnuntaikävelylenkin ensimmäisen kerran niin pitkään aikaan etten muistakaan. Nautin suuresti ihanasta ilmasta ja tarmokkaasta ja monipuolisesta linnunlaulusta.

Ojassa näkyi jo monta möykkyä sammakonkutua. Toivottavasti se ei paleltunut lumentulon takia. Tuntui suorastaan kevyeltä askeltaa pitkin teitä.

Kymmenen litraa askitesta valutettuna mahasta tietysti kevensi painoani kymmenellä kilolla. Kyllä se jo tuntuu jalannousussa. Tänään ei sitten olekaan menemistä liukkaaseen sohjoon. Poikani tuomista peleistä asensin eilen ensimmäisen koneelleni, nimittäin Fallout III: Hiukan piti temppuilla ennen kuin Windows 10 suostui yhteistyöhön, mutta lopulta sain homman toimimaan. Taitavat jäädä lähiaikoina monet muut tekemiset tekemättä pelaamisen tuiskeessa. Olen saanut suomennettua kirjan, joka minulla oli työn alla, ja nyt mietin, mitä tekisin sen kanssa.

Olisi hienoa saada se julkaistua, mutta tuskin saan ketään edes lukemaan sitä. Mietin puolitosissani, pitäisikö minun itse perustaa kustantamo niitä varten. Ajatus ei ole lainkaan niin mahdoton kuin miltä kuulostaa. Rahaa sellainen ei tuottaisi, mutta hupia kyllä runsain määrin.

Voisi sitä hullumminkin täyttää viimeiset päivänsä. Mitähän kirjaa alkaisin kääntää seuraavaksi? Kömpiessäni vuoteeltani lähellä päiväsydäntä totesin, että ulkona tuiskuttaa niin ihanasti kuin suinkin voi helmikuussa lounaisrannikon tuntumassa. Näky oli jollain lailla viihdyttävä.

Toi mieleen lapsuuden lumituiskut. Hyinen tuuli puhalsi lunta vaakatasossa vielä parvekkeeni korkeudella. Netistä näin, että pakkanen kävi yöllä asteessa, mutta nyt mittari on nippa nappa nollan yläpuolella. Niin että ilmoja piisaa, ja tämän lajin, siis lämpimän, on luvattu jatkuvan viikon verran. Ken elää, se näkee.

Lentävän lumen näkeminen virkisti niin, että innostuin siivoamaan pikku kämppäni. Kumma miten sitä saakin leviteltyä vähäisen omaisuutensa niin huolettomasti ympäri elintilaansa.

Minun kohdallani kyse on kylläkin enimmäkseen kirjoista, joita on enemmän ja vähemmän vinoina pinoina jokaisella vaakasuoralla pinnalla, joka huushollista löytyy. No, näkymä siistiytyy ihmeesti jo sillä että oikoo kirjakasat suoriksi. Noin muuten olen suurella hartaudella ja tuskanhiki otsalla opetellut käyttämään uuden uutukaista älykännykkääni. Periaatteet alkavat jo olla selvillä, mutta en usko että opin koskaan sen kaikkia kujeita.

Kyllähän minulle riittääkin, että osaan soittaa, vastata puheluun ja lähettää tekstiviestejä. Heteroravintolassa ei sopinut olla avoimesti homo, ja yleinen mielipide lähti siitä, ettei homojen sopinut tehdä mitään edes suljettujen ovien takana.

Lopuksi jutun kirjoittaja kuitenkin saa ihailemansa pojan mukaansa ja esittää suorastaan uhmakkaan vetoomuksen: Unohdetaan tämän maan moraalisäännöt, ollaan kahden. Rakastellaan niinkuin [sic] muutkin. Meillä on siihen täysi oikeus. Sanat oli todennäköisesti suunnattu yhtä paljon Kallen hetero- kuin homolukijoillekin.

Homoille sanat toimivat voimapuheena, ja heteroille ne pyrkivät perustelemaan sen, miksi heidän pornobuffetiinsa katettaisiin jatkossa lautanen myös homoille.

Siinä todetaan, että suomalainen yhteiskunta vainoaa lainmuutoksesta huolimatta edelleen seksuaalisia vähemmistöjään vrt. Juttuun haastateltu Pekka kertoo menettäneensä homouden vuoksi työpaikan, koska yhteiskunta ei vieläkään hyväksy homojen näkyvyyttä lukuun ottamatta sääntöä vahvistavaa poikkeusta: Joku Monsieur Mosse voi pelleillä julkkis-homona kaupallisista syistä, mutta meille muille se on edelleen mahdotonta.

Traaginen naamioleikki saa jatkua. Ainoana henkireikänään Pekka näki ulkomaanmatkat Manner-Eurooppaan ja Välimerelle, ja Kallen homosivujen voidaan sanoa profiloituneen nimenomaan tämän reiän esittelijänä ja kaupittelijana.

Sieltä kun löytyi homodiskojen lisäksi meikäläisten oma kaupunginosa homomaitokauppoineen kaikkineen sekä ennen kaikkea avoimuutta ja onnea ilman syyllisyydentuntoja: Terveisiä poikien paratiisista — miljoonakaupungista, joka kuhisee MEITÄ — kauniita, ihania, vapaita ja vapautuneita ihmisiä.

Nuoria ja vanhoja, valkoisia ja mustia, homoja ja lesboja! Tätä valtavaa ihmisjoukkoa yhdistää asia, joka on meille keskeisempi kuin kaikki muut. Homojen vastustajien kutsuminen sikamaisiksi pikkuporvareiksi ja vallankumouksen lupailu ovat esimerkkejä siitä, miten Kalle valoi meikäläisiin taistelutahtoa Ysikutoseen ja Seta-lehteen nähden poikkeuksellisen kovin painotuksin.

Seuraava kappale oli varmuuden vuoksi lihavoitu: Homoseksualistit eivät kuitenkaan enää naismaisesti alistu väkivaltaan. Se vastaa hyökkäyksiin samalla mitalla, väkivallalla ja tarvittaessa aseellisillakin vastaiskuilla. Homoseksualistit harjoittelevat kaikkialla Yhdysvalloissa itsepuolustusta, karatea, nyrkkeilyä, jopa aseiden käyttöä. Yhtä militanttia homopuhetta ei varmasti ollut Suomessa kuunaan kuultu — varsinkaan julkaisussa, jonka levikki pyöri lähes neljännesmiljoonassa.

Tämä oli kuitenkin vain ääriesimerkki, ja myöhempinä vuosina Kalle kävi kansalaisoikeustaistelua etupäässä makuuhuoneesta käsin. Siinäkin se seurasi tiiviisti kansainvälistä esimerkkiä, kuten vaikkapa aiemmasta New York -jutusta voi lukea. Kun kahdesta tuli kansa. Toistuvissa matkajutuissaan Kalle toisaalta maahantoi Suomeen aidsia edeltäneelle ajalle tyypillistä homoseksiutopiaa ja toisaalta loi sitä. Jälkimmäisestä on esimerkkinä se, miten estottomasti lehdessä kaluttiin luvun alusta lähtien suomalaisia kaupunkeja ja kohtaamispaikkoja ja miten lehden sivuilla tarjottiin suomalaislukijoille seksilomavinkkejä ja jopa seksilomia muiden kaupallisten toimijoiden kautta.

Erona vain oli se, että Ysikutonen joutui Psyken pää-äänenkannattajana hillitsemään hilujaan tarjotakseen jotakuinkin uskottavaa vastapainoa tuiki asialliselle Seta-lehdelle. Viimeksi mainitussa kun ei todellakaan kerrottu, miten lukija voi voimaantua maailman metropolien homopuistoissa neljäs puska vasemmalta käsin. Ysikutosen matkajutut kyllä ohjasivat lukijat oikeaan puskaan ynnä baareihin ja saunoihin, mutta niissä yhdessäkään ei herkuteltu kirjoittajien tai lukijoiden omilla seksikokemuksilla.

Juuri tässä piili markkinarako, jota pornolehden sopi takoa. Hänen majapaikkanaan oli  Europeiskaja-hotelli, josta oli vain parin minuutin kävelymatka homojen suosimaan Katariina Suuren puistoon. Tällä ja muilla jutuillaan Kalle osoitti, että seksi toden totta on ihmiskunnan hauskimpia asioita. Tämä kuvasti sitä, että kansainvälisen homokulttuurin läpäissyt seksuaalinen vapautuminen oli muuttumassa eksoottisesta matkamuistosta arkitodellisuudeksi myös aavan meren tällä puolen.

Jos vielä vuonna kysyttiin, pakenevatko homoseksualistit Suomesta, nyt kotimaassakin tuntui olevan enemmän tilaa hengittää. Aikojen muuttumista pohdittiin jutussa näin: Suomi on viime vuosina esiintynyt usein eurooppalaisten lehtien, eikä vähiten gay-lehtien palstoilla vanhoillisten, homoseksualistien syrjintää koskevien suomalaisasenteittensa ja kaksinaismoralististen homoseksuaalilakiensa ansiosta.

Kun ajatellaan sallivuuden ja vapaamielisyyden suovia nautinnollisia ihmissuhteita, voi vain todeta, että Suomi on jo pelkästään Pohjoismaissa selvästi jäljessä. Silti, kyllä Härmänkin pojan rinnassa sykkii lämmin sydän. Hänen juroutensa sekä suomalaisen elämäntavan aiheuttamat estonsa karisevat viimeistään silloin, kun pääsee toisenlaiseen, estottomaan ja iloisesti käyttäytyvään seuraan. Paikkoihin, joita Suomesta ei luulisi löytyvän ollenkaan.

Ne kaikki olivat vielä muissa ravintoloissa tiettyinä iltoina järjestettyjä tilaisuuksia — Suomen ensimmäisen varsinaisen homobaarin Gay Gambrinin avautumistahan saatiin odotella vielä nelisen vuotta [ks. Helsingin Diana-clubissa musiikki kaikaa nauhalta. Värivalot, diaheittimet, luovat omaa viehkon villiä fiilistänsä. Lavalle tulee karvarintainen kaveri, alkaa esittää; aukoo suutaan laulun tahtiin, elehtii. Lanne hurmaa, käsi tekee kaarteen, norsunluurunkoinen kukkakoristeinen viuhka heilahtaa tyylikkäästi.

Iltapuku on punainen ja pitkä. Peruukki vaalea, kihartuva, kukin koristeltu. Meikki on sitä luokkaa, että joko kasvotaiteen erikoiskurssi on suoritettu arvosanalla erinomainen — tai sitten sivellin luontuu käteen syntyjään. Rinnat on muokattu paikalleen, pehmeän muodon antaa kiinteän massan päälle puhallettu — kortonki! Kullankeltaiset rintakarvat rehottavat syvään, syvään uurretun iltapuvun kaula-aukosta.

Nyt jutun kirjoittajat olivat kuitenkin tulleet katsomaan tavallista gay-keskiviikkoiltaa ilman sen kummempia tehosteita. Yhdeksän jälkeen ihmisiä saapuu sisään jo tasaisesti, katseet liukuvat, puheensorina yltyy, pikkupeput, farkut ja teryleenit heiluvat, ilmapiiri tihenee. Rytmikäs ja hyvin valittu diskomusiikki tunkeutuu luihin ja ytimiin. Jäämme ravintolasalin ovelle ihmettelemään eteemme aukeavaa väenpaljoutta, talo on tupaten täynnä, niin poikia kuin tyttöjäkin, vapaita paikkoja ei näy missään.

Musiikki on hyvää, jatkuvatempoista, mannermaista, ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Farkut ja sporttarit tuntuvat olevan rautaa. Siksi Studio on tällä hetkellä ehdoton in Helsingin gay-piireissä.

Kyse oli Erkki Juhanin Ravintola Kaisaniemessä järjestämistä diskoilloista, joista voi lukea myös aiemmasta blogikirjoituksesta sekä QX. Ysikutosestakin tutun Antinous-nimimerkin jutussa kerrotaan diskon avajaisillasta näin: Illan mittaan selvisi, etteivät vain paikan ulkonaiset puitteet olleet erilaisia muihin gay-diskoihin verrattuna, vaan myös järjestäjät olivat uusia.

Erikoismaininnan ansaitsee nuori disc-jockey, joka todella sai aremmatkin vaihtamaan kaljapullonsa ja drinkkinsä parkettiin. Sitä paljasta pintaa, tuli uimastadikan sauna mieleen. Shown taiteellisuus oli kyllä ehkä joillekin liikaa, mutta monet puolituntisen aikana nähdyt korkeatasoiset näyttelijäsuoritukset hämmästyttivät taas erilaisuudellaan toisia.

Täydet oikeudet, suuri baari. Sydän hieman väristen astuin tunnelmalliseen, hämyisästi valaistuun ravintolasaliin, jossa jo nyt oli enemmän ihmisiä kuin aikaisemmin edes olin osannut kuvitella. Ja lisää tuli koko ajan. Lauantai on suosittu ilta. Eteisen seinältä löytyi suuria tiedotuksia Club Cabaretin järjestämistä matkoista kaikille kiinnostuneille. Ravintolasalin muoto ihmisineen taas oli mielestäni jotain ainutlaatuista, ja mursuviiksinen englantia puhuva tiskijukka, aivan kun ei Suomessa olisikaan.

Vieressäni istuva kaveri, Hannu, oli mukava ja hän hymyili kauniilla valkoisilla hampaillaan niin, etten tiennyt mihin käteni panisin. Tempaan Hannun mukaan parketille, johon suuren tungoksen vuoksi hädin tuskin mahdumme.

Kohta tulee jo aamu, mutta vauhti vain jatkuu, aamukahteen asti. Silti viimeiset hitaat tulevat aikanaan ja pääsen painautumaan tiiviisti Hannun lämpöistä olemusta vasten. Hän maistuu hyvältä, mieheltä. Seta -lehden työryhmän kirjoittamassa jutussa kutsutaan Club Dianaa peitenimeksi, jonka alla harjoitettiin monenlaista hämäräbisnestä: Osavastuuta hämäräbisneksistä vieritettiin myös Lehtimiehet Oy: Tämä herätti huolta henkilötietojen joutumisesta vääriin käsin.

Kuittasin asian kädenhuitaisulla ja totesin, että nykyään ei enää nahistella menneistä, vaan alan järjestöt tuntevat vastuunsa yhteisömme etuja ajaessaan. Yhtä arvokasta on Psyken ja Ysikutosen työ, samoin Club Dianan työ. Koska on olemassa eri järjestöjä ja lehtiä, on olemassa eri mielipiteitä ja näkemyksiä.

Tällaisen tosiasian ei pitäisi olla riidan tai koston aihe vapaassa maassa. Jos se sitä on, pitäisi pysähtyä pohtimaan, aiheutuuko siitä enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Webcam homoseksuaaliseen live sex deittihuone