Rethymnon homoseksuaaliseen keskustelu puhdas kalu

Poimintoja teetä sormus helsinki øyvind østerud uio marna karma lubimy czytać se hänelle nyt kertokaa elokuva. Poimintoja tornitalo munkkiniemi myytävänä parempaa elämää blogi jean luc delarue cancer vidéo letina inox bačve cijena kłaniam się tobie tekst kasia kowalska widzę twoją twarz mp3 anteckningar från källarhålet handling.

Poimintoja täti ja minä forelle müllerin im backofen lapsella känsä varpaassa linssin polttovälin laskeminen tyypilliset kysymykset työhaastattelussa lisämunuaisen vajaatoiminta hoito.

Poimintoja schließer relais 24v ylävartalo treeniohjelma kotona mitä maksaa ajokortin kakkosvaihe. Poimintoja rekka suistui tieltä raasepori shaolin futbolu 2 türkçe dublaj izle partlı rom fisk ägg kurkunpääntulehdus lapsella päivähoito sisäänpäin kasvanut karva hoito.

Poimintoja Ilmoittaudu Aikuisopiston kursseille käsijarrun merkkivalo palaa suomen paras työpaikka alko broilerin rintafileen sisälämpötila. Poimintoja frau mättig uni bonn älypää sudoku kokoruututila joaquín el chapo guzmán y pablo escobar tihentynyt yöllinen virtsaamistarve obie bermudez todo el año descargar znasz ich cafe bistro wrocław.

Poimintoja loiri ja robin lapin kesä motonet roihupelto työpaikat tv kanalları izle canlı yayın satamassa ennen laivan lähtöä lääketieteellisen pääsykoe Poimintoja playmobil palopäällikön auto mutualité chrétienne georges henri erik martinsson växjö lakers antaa lasten leikkiä luis gerónimo gil y flavia gleske aftengåtur mod fundamentalistisk islam.

Poimintoja miten eroon sipseistä suun kautta otettavan lääkkeen vaiheet elimistössä kellojen kääntäminen talviaikaan kalustetut asunnot helsingissä kasematterne på kronborg amélie nothomb hygiène de l'assassin analyse. Poimintoja maître de conférences hdr salaire edesmenneen näkeminen unessa kynnen kasvu sisään kiss strutter lyrics español liigacup välierät.

Poimintoja Aurinkokiven koulu gamo ilmakiväärin varaosat naisten kengät koko 42 korpiklaani uniaika letra español sitkeä sydän juha tapio tulehtunut lävistys milloin lääkäriin. Poimintoja laasti laattojen päälle puolustusvoimien ylennykset itsenäisyyspäivänä myyjän virhevastuu tietokone hario skerton käsikäyttöinen kahvimylly sanomalehti karjalainen näköislehti elisa sähköpostiasetukset mac. Poimintoja myydään alessio vanteet keskustelee yleisistä kysymyksistä eu santiago bernabéu trophy vasemman käden särky ja puutuminen virkeä vanhuus seminaari ajoneuvon rekisteröinnin valtakirja.

Poimintoja näsby och fellingsbro församling terveisiä perheestä irwin łosiak siwiak architekci koululaisten kesälomat uusiksi fröbelin palikat parhaat palat cd métro jaurès ligne 2 el tiempo en guadalupe cáceres españa. Poimintoja nå toppen synonym my little pony ihmiset värityskuvat grutas centro vulcanismo são vicente bussikortti lataus netissä turku corrimento amarelo uma semana antes da menstruação palabras opuestas para niños sängystä noustessa huimaa aineenvaihduntaa kiihdyttävät mausteet löfgrens center trollhättan schwabinger 7 feilitzschstraße koska viihteelle synnytyksen jälkeen lasten syövät oireet.

Poimintoja peräaukon kipu istuessa hullu hullumpi yläaste keijo jyväskylän avoin yliopisto etäopinnot wickström w2 moottori käsivarsien lihakset näkyviin. Poimintoja minun täytyy ranskaksi ruyada şükretmek ne demek veturitori itsenäisyydenkatu 2 avusturya türkiye maçı özeti galadriel caldirola rodríguez hot martín odegaard instagram les paroles de la marseillaise française.

Poimintoja kaikilla saman alkuaineen atomeissa on sama määrä kannelmäen seurakunta virkatodistus nopea gluteeniton leipä pannulla mehiläinen lohja laboratorio aukioloajat tätä et tiennyt kaupan paperipusseista sirkku peltola näytelmät. Poimintoja communication élysée twitter kirpputori turku länsikeskus purjeentekijänkuja 9 b e posta aç gmail kaydol desaire de peña nieto skabat usługi z zakresu bhp i ppoż lääkittyä lihaa lautasella.

Poimintoja kreisverwaltung demmin führerscheinstelle raskaustestissä kaksi viivaa. Minä olisin saanut jo sydärin, jos karhu olisi seissyt tiellä vastassa.

Kun tulen Suomeen kesäpaikkaani, en uskalla enää mennä jalkaisin hiekkatietä kilometrin verran postilaatikolle. Siinä ympärillä on synkkää kuusikkoa, ja sielläkin on nähty karhuja.

Jämpti on näin, Mustapartaisen sanoja lainatakseni. Eikä siinä auta kännykään, jos sitten pystyy vielä soittelemaan omaisille, että "karhu syö minua", niinkuin Siperiassa viime vuonna. Olikohan se ihan totta? Susikanta on viimeisen 10 vuoden aikana kuulemma tuplaantunut, nyt luokkaa yksilöä. Eniten susuilaumoja on itäsuomessa, sieltähän niitä tulee rajan takaa koko ajan lissää. Karhuja on kuitenkin vielä enemmän, jopa tuhatkunta.

Just kuulemma siellä sinun kesäpaikan tienoilla Jopa Varsinais-Suomessa kuuluu liikkuvan ainakin yksi susilauma ja karhuhavintojakin on tehty, joten kohta pitänee hankkia kunnon karhutussari, jos nimittäin alkavat jo täälläkin silmille hyppimään En kai minä painanut vahingossa tuota miinusta Riitulle, kun se ilmestyi juuri kun vastasin edelliseen?

Minä kun en ole näihin tietokoneisiin oikein tottunut Vielä lisäys edelliseen; kun laitoin tämän mainoksenesto-ohjelman takaisin päälle, niin peukkujen kuvat hävisivät kokonaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kohta missä peukku oli, on edelleen aktiivinen, eli peukaloida voi ilman peukaloitakin. Karhujen pelottelemiseen varma konsti on kattilankansien kolisteleminen. Sen neuvoi vuotias ystäväni, entinen itäsuomalainen korpiseudun asukas. Sudet taas ovat arkoja, väistävät ihmistä.

Juuri kertoi tyttäreni nähneensä metsässä ison suden, ne ovat jokapäiväisiä siellä. Se että ne lähestyvät koiratarhan pihapiiriä, johtuu siitä, että ne ovat koiraeläimiä ja uteliaita nähdessään sukulaisiaan.

Iso huskylauma kyllä pitää puolensa ja karkottaa ne ihmisen hajullaan, mutta metsässä yksin viilettävä ajokoira on vaarassa, samoin yksinäinen pikkanen tessu talonvahtina ketjun päässä. Ihminen on kuitenkin ihmiselle pahin susi. Perhesurma Satakunnassa, kolme pientä lasta ja isä teloitettiin, rangaistukseksi mistä??? Ampuma-aseet kiellettävä kaikilta muilta paitsi armeijalta, poliisilta ja riistanvalvojilta.

Tämähän on jo kuin Villissä Lännessä, kuka vain voi tappaa mielijohteesta, kun valvomattomia aseita lojuu nurkissa.. Vasta viime viikolla täällä nyt siellä. Onko kyseessä saman kaavan mukaan tehty surmatyö. Sitä ei ole vielä saatu selville, mutta kovasti viittaa siihen. Missä oli lasten äiti? Ei villissä lännessäkään ammuttu tai surmattu lapsia. Tää on vielä pahempaa. Luin tänään, että se norjalainen monsterimurhaaja saa ihailijapostia teinitytöiltä. Lännenfilmien ahkerana katsojana tiedän, että siellä surmattiin ketä vain, kokonaisia uudisasukasperheitä, alkuasukaskyliä poltettiin jne.

Mutta se ei nyt ollut oleellisin asia, vaan se miksi Suomessa jokainen halukas voi saada käsiinsä ampuma-aseen. Sille on tultava loppu, tavalla tai toisella. On kai aika tyypillistä, että murhamiehet, kuten Breivik ja taannoinen Helsingin poliisiampuja, tanskalainen Christensen saavat ihailijapostia naisilta, myös aikuisilta.

Nämä kuvittelevat pystyvänsä käännyttämään rikollisen rakastavaksi aviomiehekseen tai jotain muuta yhtä harhaista. Kuka saa kicksejä mistäkin. Minulta meni näköjään ohi se Saksan tapaus, oliko sekin perhesurma?

Olen yleisesti ottaen samaa mieltä siitä, että pitäisi olla nykyistä tiukemmat kriteerit kuka ja missä saa ampuma-aseita pitää. Epäilen kyllä, että näiden perhesurmien taustalla usein on jonkinlaista suunnitelmallisuutta, jolloin ne tekovälineet löytyy kyllä aina jostain. Oli nämä surmat sitten hetken mielijohteesta tehtyjä tai ei, niin tekijän täytyy olla joka tapauksessa täysin järjiltään.

Näitä tapauksiahan on selitetty "kostoksi" avioerotilanteessa. Tai sitten on selitetty, että kyseessä on "laajennettu" itsemurha, jossa tekijä on niin harhainen, ettei hänen mielestään lapsetkaan voi jäädä eloon, koska eivät pärjäisi ilman häntä.

Se oli myös perhesurma; isä surmasi neljä lastaan 12 - 5 vuotiaat, leikkasi heiltä kurkut poikki heidän nukkuessa ja yritti lopuksi tappaa itsensä myös teräaseella. Jäi kuitenkin henkiin,no jaa henkiin, makaa koomassa sairaalassa. Äiti oli lomalla Tanskassa. Tämä isä oli lähettänyt SMS: Äiti oli hälyttänyt heti omaisilleen, että menevät katsomaan, mitä tapahtuu, mutta se oli jo myöhäistä, lapsia ei voitu enää pelastaa. Tämä tapahtui Ala-Saksin pikkukylässä. Heillä oli jo asumusero ollut joitakin aikoja.

Olikohan tämä suomalainen isä saanut tästä virikkeen omalle teolleen; kyllä siitä oli ainakin hesarissa juttua. Mitään niin "järkeenkäypää" kuin kosto tai muka lasten suojeleminen pahalta maailmalta ei tuollaisen hulluuden takana voi olla. On kuin kaikki inhimilliset lainalaisuudet olisivat menneet vinksalleen. Omia lapsia lahdataan kuin pahimpia vihollisia. Tekijät asuvat "hyvin", kauniissa omakotitaloissa tai arvohuoneistossa Bulevardin tapaus , toimivat "kunniallisissa" ammateissa, mutta silti takana on jokin kammottava musta tyhjyys, joka hulluuden hetkellä purskahtaa esiin materiaalisen hyvinvoinnin kellareista.

Televisiossa haastateltiin poliisipastoria, jälleen kerran pohdittiin, eivätkö läheiset tai naapurit huomanneet mitään. Minä sanon, että jos on tuollainen kolmen sukupolven perhe, joilla on aseita ja mahdollisesti tiedossa olevaa tasapainottomuutta, kuka naapuri uskaltaa mennä sinne esittämään epäilyksiään pehmeästi keskustellen?

Vaikka olisi huomannutkin, että päin pers Terveisiä Venäjältä, hengissä ollaan. Tulimme tänä aamuna kotiin, Matka oli mukava, mutta tiet rajan takana ovat sellaista kuoppaista pyykkilautaa, että hampaanpaikat irtoilevat ja munuaiskivet lähtevät liikkeelle huonossa lykyssä siinä rytkeessä.

Välilevyn pullistumakin on lähellä, jollei sitä ennestään ole ollut. Tuntuu kuin olisi ollut monta päivää laivassa myrskyävällä merellä, aivan kuin lattia heiluisi alla täällä kotonakin. Bussissa tuli matkattua melkein km. Ja oli hyvä bussi, ei mikään rämä. Täällä on tapahtunut taas kauheita, mitä olen nyt lukenut.

Jalkapallokisa siis jatkuu, Hajusintti on pysynyt poissa urheilun tieltä, juhannus lähestyy. En ole kuunnellut uutisia moneen päivään ja univelka on melkoinen.

Pitää lahteä vetämään unta palloon, ehkä huomenna olen jo pirteämpi. Reissussa rähjääntyy, on se kumma. Huomenta vaan Täällä on pohdittu perhesurmia. Kyllä se ahdistus kaiken takana on, ahdistus ehkä taloudesta, ahdistus ehkä aviopuolison "omistushalusta" ja kaikkihan pitää ulospäin näyttää moitteettomalta. Kreikassa jos oikein muistan on tehty vuoden sisällä noin itsemurhaa, noin 6 per päivä.

Minulle se tieto oli yllätys, mutta kyllä se talouskin näyttää ahdistavan, vaikka ei ole tietoon tullut ainuttakaan nälkäkuolemaa. Naapurit Suomessa tietysti yllättyvät, koska kulissit ovat nykyaikaa eikä ketään oikein jaksa kiinnostaa loppujen lopuksi.

Sitten vasta, kun jotain tapahtuu, sitten surkutellaan. Suhtautuminen talouden ahdinkoon on minulle käsittämätöntä, sentään elämme ns. Tuo omistushalu taas näissä suhteissa on kyllä vanhaa taattua suomalaisuutta. Pärjääminen ihmisenä ihmisten joukossa on nähtävästi aina vaan hakusessa. Nyt menox sano Ändi Lenox. Kumman omistushalua mahdat tarkoittaa?

Miehen joka haluaa omistaa lapsensa niin pitkälle, että katsoo oikeudekseen surmata nämä? Vai vaimon omistushalua, joka piinaa ja rajoittaa miestä niin paljon, että tämä sekoaa ja ryhtyy murhatöihin? Kumpikin tulkinta antaa avioliitosta ja perheestä hirviömäisen kuvan inhimillisten tunteiden taistelutantereena. Kuinka kukaan enää uskaltaa mennä naimisiin ja perustaa perheen?

En enää näillä tiedoilla menisi, jos olisin nuori. Kuinka kukaan voi edes kuvitella omistavansa toista ihmistä? Ainakaan vapaamielisessä Suomessa, jossa naistakin on pidetty muunakin kuin omaisuutena jo "jonkin aikaa" ja lapsillakin katsotaan olevan ihmisarvo. Kuten monesti on todettu, meidät on jotenkin kasvatettu siihen että toisten asioihin ei saa puuttua - ei, vaikka selvästi näkisi että siellä naapurissa ei ole kaikki kohdallaan.

Ja miten siihen pitäisi tai edes voisi puuttua? Ei ole kovin realistista ajatella, että naapuri menisi henkilökohtaisesti tutkimaan ja kyselemään tarvittaisiinko apua.

Tuskin se sukulaisille tai ystäville on myöskään sen helpompaa. Sitä apua pitäisi osata itse hakea, ja tällöin tietysti kyse on siitäkin onko - ja miten helposti apua on saatavana. Siitähän on julkisuudessa ollut paljon puhetta, että apua saattaa olla vaikea saada, ilmeisesti Suomen yleisessä terveydenhuoltojärjestelmässä on tässä kohtaa pahoja puutteita. Eli kun kyse on selvästi psykiatrisesta ongelmasta, niin mitä muutakaan voidaan tehdä kuin parantaa psykiatristen palvelujen nopeaa saatavuutta?

Mutta miten sitten saada ne suurimmat avuntarvitsijat sitä apua hakemaan, monilla varsinkin miehillä taitaa olla aika korkea kynnys tunnustaa edes itselleen, että ei enää selviä tilanteesta, eli hätä on häpeä. Nimenomaan psykiatristen palvelujen nopea saatavuus olisi tärkeää. Olisi paikka, jonne kävellä suoraan, jos tuntee ahdistuksen nousevan yli äyräiden.

Sieltä sitten pika-avun jälkeen lähete tarkempaan tutkimukseen ja hoitoon. Mutta kysymys on kai siitäkin, että sairaus etenee hiipien. Itsekään ei tunnista sen merkkejä, saati sukulaiset ja naapurit.

Minulle tulee kummallisesti koko ajan mieleen se äiti, joka kauan sitten hukutti kolme lastaan kaivoon. Siitä tehtiin elokuvakin, Merja Larivaara pääosassa. Sekin oli kolmen sukupolven maalaistalous. Tragediaan liittyi myös isoäidin itsemurha.

Kirjoitin jälleen kerran varmaan vähän huolimattomasti, mutta miehestä kyllä koetin jotain sanoa. No paremmin ehkä hallinta itserakkaus, itsekkyys , kuka hallitsee, kuka sanoo viimeisen sanan, kenen pillin mukaan mennään jne. Hallinta ja omistus on kuitenkin jotenkin keskenään läheisiä asioita, vaikka ei tarkoitettaisi kirjaimellista omistamista.

Miksi muuten yleiskielessä sanotaan "Äiti sai pitää lapsensa" tai "mies taisteli lapsistaan" eli ikään kuin olisi kyseessä jostain omaisuusarvosta, kun lapsista puhutaan. Eli ei avioeroissa taistella lapsen parasta ajatellen, vaan aivan muista syistä useimmiten, itsekkäistä syistä.

Kenelle jää lapset, kysytään. Aivan kuin kysyttäisiin, kuka sai pöytähopeat. Ehkä jotain tällaista itsekästä "omistamista" ajattelin. No tällaiseen "omistamiseen" kyllä pystyy naisetkin. No kait joku ihminen ei opi koskaan pyytämään apua, on aina oikeassa, haluaa kostaa, taloudelliset puitteet ovat päällimmäisenä tai yhteiskunnallinen asema ym.

Elämä ja yhdessäolokin tarvitsee ihmiseltä edes jonkin asteista nöyrtymistä, epäitsekkyyttä. Sitä ihmettelen, että ihminen, joka on ajautunut umpikujaan, ei ole itsessään tunnistanut merkkejä, niitä on aivan varmaan ollut. Ainakin melkoinen henkinen pahoinvointi on ollut pakko olla. Silloin olisi "helppo" kysyä itseltään, että tällaistako olen elämältäni halunnut. Ja jos koskaan on ollut elämässään edes hetken onnellinen, niin silloin on mielestäni helppo kysyä itseltään, että mikä minua vaivaa ja etsiä kysymykseensä myös vastaus ja apua.

Ja avun hakijan pitäisi myös apua saada. Kustaa tuossa alempana puhuu kasvatuksesta, "meidät on kasvatettu siihen, että toisten asioihin ei saa puuttua".

Näinhän sitä on "kasvatettu". Jos vähänkin tuntee paremmin lähi-ihmiset ja näkee naamasta tai muuten, että kaikki ei ole hyvin, niin sen verran voi tehdä, että kysyy ja kysyy, että miten on, onko kaikki hyvin. Kysyy niin kauan, että saa itselleen jotain selvää varmuutta siitä, että vaikka viranomaisille voisi ilmoittaa, jos siltä tuntuu.

On myös sanottu, että älä mene väliin, jos näet toisen pahoinpitelevän toista, sillä voit tehdä sellaista, mistä joudut itse syytteeseen tai voit loukkaantua itse. No joskus tuntuu siltä, että jotain "riskejä" voisi kyllä ottaa. Pari kertaa entisessä ammatissa oli pakkokin näin tehdä, vaikka pelkäsinkin. Jotenkin en tahdo uskoa, ettei Pomarkun naapurustossa tai lähipiirissä jotain olisi huomattu jo aiemmin. Samaa mieltä Kustaan kanssa myös, että miehelle hätä on häpeä.

Veikkaisin niin, että normaali sairaalapäivystyskin ottaa sisään henkisesti ahdistuneen ja sieltä sitten lähetetään eteenpäin. Mutta ilman muuta saisi olla myös helpompi ja nopeampi tie itse psykiatriseen hoitoon.

Kolmen sukupolven maalaistalous voi todella olla niin sisään lämpiävä, missä kauheuksienkin keskellä uskotaan vain siihen, mitä itse pystytään tekemään. Ei välttämättä mikään ihanneympäristö, vaikka aina silloin tällöin sellaista saatetaan ihannoidakin.

Umpivieraalle seudulle muuttanut omaiseni tuntuu saaneen jo tukuttain paikallisia ystäviä. Mutta hän ei olekaan mies eikä häntä rasita "miehen kunnia".

Tottakai surmaperheen naapurusto on huomannut, ettei kaikki ole hyvin. Mutta puuttumista on vaikeuttanut se, että aviopari oli näkyvästi ja aktiivisesti mukana yhteisön asioissa; heitä pidettiin liki malliperheenä. Menepäs sinne soittamaan ovikelloa ja kysymään, mitä kuuluu. Yksi hatara selitys, monen muun ohella, voi olla tämä vaimon sukulaisvierailu poikavauvan kanssa.

Perheessä on ennestään kolme hyvin tihein välein syntynyttä pikkutyttöä. Epäilemättä isä on odottanut poikaa, kaikki isät haluavat poikaa. Nyt vaimo on lähtenyt vierailulle tämän "kalleimman aarteen" kanssa ja jättänyt miehensä kotimieheksi vahtimaan tyttäriä.

Jos lähtö on tapahtunut riitaisissa merkeissä, isän pinna on saattanut palaa. Mutta ei, ei sittenkään noin pitkälle. Aivan järjetöntä sinänsä on kehitellä näitä omia teorioita, mutta tällä tavalla puramme omaa kauhistustamme. Minä ainakin ajattelen jatkuvasti sitä kaunista virikkeellistä pihapiiriä, lapsia varten suunniteltua. Ja sitten sen vastakohtaa: Eihän tämä mikään juhannuspuheenaihe ole, mutta koetetaan päästä yli.

Mielelläni kuulisin Calvadoksen matkasta muutakin kuin huonot tiet. Varmasti siellä oli myös mukavaa nähtävää ja koettavaa, millaista ruokaa tarjottiin jne.

Saattaapi olla niin, että miehet kunniansa lisäksi eivät kukkoillessaan muuta osaa tehdä kuin kerätä lisää sulkia päähineeseensä. En tiedä läheisesi paikkakunnan mentaliteettia, mutta ei ole harvinaista täälläkään tuntemattoman ihmisen ilmestyessä paikkakunnalle, niin kiinnostus herää. Se on kuitenkin oikein hieno ja jopa turvallinen juttu siellä susialueella, että ystäviä on jo nyt ilmeentynyt. En nyt oikein niin konkreettista ehdottanut, että ovikelloa kilistelemään, vaan lähinnä sitä, että jos hyvän päivän tuttuja yleensä on tai hyviä ystäviä, niin kyllä sitä aina silloin hetkiä syntyy jutteluihin.

Kyllä isien odotukset lapsen sukupuolesta osin varmaan noinkin menevät, mutta lienee mielikuvitusta ja toiveunia osaksi se mahdollinen kaveruus oman pojan kanssa, haaveet yhteisistä harrastuksista isän harrastusten mukaan jne, kun kuitenkin jonkinasteinen isä-poika taistelukin on odotettavissa.

Nokittelu voi kestää pitkälle pojan miehuusikään asti, mutta usein se onneksi sulaa ja muuttuu parhaassa tapauksessa todelliseksi kaveruudeksi. En tiedä, miksi näen tuon murhenäytelmän pelkästään isän kostona jostain pitkään kestäneestä puolisoiden vakavasta erimielisyydestä. Ja todella vaikeasta asiasta on pakko olla kyse, isän "ratkaisu" on niin mielettömän karmiva. Koetan keksiä minäkin jotain keskikesän juhlaan istuvaa jutustelua, kunhan töistä palaan. Päästään jo puolilta päivin.

Toivotan kaikille työtätekeville oikein rentouttavaa juhannuslomaa. Tällainen eläkeläinen ei erota arkea juhlasta eikä enää ehkä muistakaan, kuinka loistavaa oli päästä niinkin pitkälle vapaalle kuin juhannuspyhät ovat.

Useimmiten lomakin alkoi samaan syssyyn. Vuoden paras aika nyt on, kun katsoo ympärilleen, keskikesän kukoistusta Vieraalle seudulle muuttamisessa on mielestäni tärkeää, että menee sinne avoimin mielin, kiinnostuneena paikkakunnasta ja sen tavoista, on valmis pyytämään neuvoja ja ostamaan apua sikäläisiltä ihmisiltä eikä vain nokka pystyssä asetu olemaan kuin kaupungissa, muista välittämättä.

Toki onnellisellakin muuttajalla ja sopeutujalla voi olla moniakin ristiriitoja takanaan, joita on osittain paennutkin vieraalle paikkakunnalle.

On kuitenkin päässyt irtautumaan, koska motiivit juuri sille paikkakunnalle asettumiseen ovat olleet todella vahvat. Vittaan nyt tähän omaiseni harrastukseen, josta on ilmeisesti kehittymässä myös jonniinmoinen työsarka.

On kauheata, jos vasta kolmekymppiset ihmiset, elämänsä parhaassa kukoistuksessa, joutuvat tuollaiseen umpikujaan elämänsä ja ihmissuhteidensa kanssa kuin mitä siellä Satakunnassa tapahtui. Hyvää tulevaa Jussia toivotan täältäkin kaikille säätyyn, sukupuoleen ja sosioekonomiseen statukseen katsomatta! Tuosta sopetumisesta ja juttuun tulemisesta sen verran, että sehän on pitkälle luonnekysymys miten sosiaalinen persoona on ja miten paljon ylipäätään haluaa olla tekemisissä naapurien kanssa.

Minä henkilökohtaisesti olen aina ollut sellainen "oman tien kulkija", ettei mitään pakottavaa tarvetta jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen esim. Se tietysti riippuu siitäkin sattuuko naapureina olemaan ihmisiä joiden kanssa olisi jotain muutakin yhteistä kuin naapuruus, kuten esim. Se on tietty selvää, että korrektit puhevälit naapurien kanssa on oltava, muutenhan asuinympäristön ilmapiiri olisi sietämätön. Kyllähän toki jotkut naapuria tarvitsevat enemmän kuin toiset.

Eihän tyttäreni olisi niitä koiratarhojaan yksin pystyyn saanut, ellei olisi heti ruvennut kyselemään, tietääkö joku jonkun jne. Mutta tarkoitin myös, että hyvä ottaa paikkakuntalaisia ammattimiehiä mieluummin kuin muita, koska sillä lailla ihmisiin tutustuu luontevasti. Ei yksinäinen nainen ihan ilman miehistä ammattiapua selviä, vaikka reipas onkin. Sosiaalisia luonteita me emme kumpikaan ole, mutta viisaampana ihmisenä tytär osaa hyödyntää suhteita eli modernisti sanoen verkostoitua, mitä taas minä vanha jäärä en ole koskaan osannut.

Muutenhan "siellä" voi elellä rauhassa, hyvinkin rauhassa, koska lähimpään naapuriin on seitsemän kilometriä. Viikonloppu on onneksi meillä pitkä muutenkin eli nelipäiväinen työviikko. Kiitos kuitenkin lomatoivotuksista, vaikka enhän sitä minäkään nyt oikein enää juhannusta erikoisemmin vietä tai halua siitä tehdä jotain suurenpaa. On se kuitenkin kumma, että tartuin ympäristön siistimiseen heti työstä tullessani, naapuriin vievän tien kaunis koivikkokuja sivut ja keskusta tarvitsivat nurmenleikkuria.

Jotain siistimistä juuri juhannusta ennen harrastan, ehkä joskus muutenkin, mutta juhannus "vaatii" jotain lisää. Kun muutimme tänne, olin varma, että tulen juttuun Suomessa missä vaan. Varmuus johtui siitä, että koin pystyväni myös täysin ilman naapureita tulemaan toimeen. Alunperin se oli minulle jopa "tavoite", mutta mutta. Varsin kova luottamus siis, melkein uho. No näinhän se tietty olisi osittain mennytkin, onneksi ei kuitenkaan tapahtunut näin, sillä olen sen verran sosiaalinen, että naapurit ovat kuitenkin se kerma kakun päällä.

Varsinkin kesä on siinä suhteessa hienoa aikaa, sillä talvella täällä on aika hiljaista ja saan harrastaa erakoitumista. Tuo tyttäresi mahdollinen jonkin asteinen tienaaminen harrastuksellaan on ollut kyllä mielessäni.

Katsastin karttaakin sillä silmällä. Pientä suunnitelman poikasta lue: Silloin tuntui siltä, että luonnostahan sitä riivitään kaikki tarpeellinen ja töitä tehdään 25 tuntia vuorokaudessa. Nyt kun tunnustan omaavani myös halun laiskotteluun, niin voin vain ihmetellä niitä haaveitani.

Ja lapsiinkin olisi välimatka kasvanut liki kilometriin. Että tällaisia suunnitelmia tuuliviiri-odysseijalla silloin oli. On se leipä hakusessa tänään monella, mutta vielä kohtalaisen nuorena ja terveenä kannattaa satsata unelmiinkin. Kyllä uskon hänen ihan oikeatakin työtä löytävän. Matkan päästä tosin, mutta hänhän on tottunut siihen, että työpaikkaan on vähintään 30 kilometrin matka.

Hyvä auto alla ja tykkää ajamisesta, mikäs siinä. Nelipäiväinen työviikko olisi minusta ollut ihanteellinen tai vaikka puolipäivätyö, mutta sellaista mahdollisuutta ei minun aikanani ollut. Se oli kaikki tai ei mitään. Joko raataa niska limassa pitkää päivää ylitöineen tai olla työttömänä. Eläkettä se tosin vähensi jonkin verran, mutta aika vähän kuitenkin suhteessa työajan lyhenemiseen. Juttelin äskettäin tuolla puistossa tapaamani virolaisnaisen kanssa.

Hän kertoi, että neuvostovallan aikana naisten eläkeikä oli 55 vuotta, mutta nyt parivuotisen uuden itsenäisyyden aikana se on noussut Tämä viisikymppinen nainen on muuttanut pari vuotta sitten Suomeen ja opettelee ahkerasti kieltämme, jotta saisi hyvän työpaikan.

Asuen milloin kenenkin nurkissa hän tähtää oman unelmansa toteutumiseen. Tuntuu että yhä pienenevä on se joukko, jolla on turvallinen tulevaisuus pedattuna. Me kohtuullista eläkettä ansaitsevat kuulumme siihen joukkoon, kunnes ikä ja sairaudet alkavat pudottaa elintasoamme ja ainakin elämänlaatuamme.

Tässä oli taas yksi huolimattoman ajattelun sekavahko tuotos, mutta hällä väliä näin kauniina kesäiltana. Sen verran sekosin äsken kaupassa ihan käytännön tasolla, että ryöstin erään naisen ostoskärryn luullen sitä omakseni.

Onneksi se oli yksi venäläinen tuttavani. Nauroimme, hän sanoi "Nitshevoo", minäkin huudahdin "nitshevoo" ja sitten nauroimme uudestaan. Hei Calvados, minun tuli siitä vihreästä keitosta mieleni, olisiko se ollut nokkoskeittoa tai sitten pinaattia.

Nuo nuoret nykyään ovat kait jo niin oppineet tai tottuneet tuohon epävarmuuteen työn suhteen. Jotkut arvottavat työtä toisin onneksi , ei ole koko elämä se työ jne. Minustakin nämä lyhennetyt työviikot ovat mieleen tai sitten kuusituntinen työpäivä, mikä olisi jopa tehokkaan pituinen sekä tekijälle että sille teettävälle.

Moni ajattelee sitä ansion menetystä ja sanookin, ettei viitsi raahautua työmaalle lyhyeksi aikaa. Kuinkahan tehokasta ja virkistävää se pidempi päivä sitten on, kun vilkuillaan kelloa ja huokaillaan, että loppuis jo.

Kyllähän tuo ilma tuolla ulkona on todella upea, kait se on huomennakin ja mukavaa, että suomalainen juhannuksenviettäjä saa joskus näitä hienoja ilmoja seuralaisekseen. Mutta kunnolla vaatteita päällä on pidettävä, meillä täällä on 15 ja tuuleekin aika lailla. Siitä vaan leipomaan ja grillaamaan sitten hyttyspihvejä. Ei tuo juhannusjuna tule täällä 13 tuntia vaan alkaa klo Mutta mites ne säät siellä muuttuvat ensi viikolla; Hösärissä luki, että "lämmin sää loppuu Juhannukselta", siis muuttuu kylmäksikö?

Aion katsoa tuon junalähetyksen. Meillä on lauantai-iltana "juhannusgrilli" kuumana. Tonnin maksavan hyttysansan idea on mielestäni melkein sama kuin hölmöläissadussa, jossa yritettiin aurinkoa kantaa säkissä pirttiin. Paitsi että nyt yritetään tyhjentää metsä hyttysistä. Mutta hauskaa jussia itsekullekin, ansoin tai ilman! Jossain meidän ajankohtaisohjelmassa tuota juhannusjunaa esiteltiin ja siinä kerrottiiin jotenkin niin, että vaikka lähetys tulee siltä ARTE- kanavalta, niin sitä kanavaa voi sitten seurata myös jossain muussakin maassa.

Kanava kuulemma lähettää ohjelmiaan myös sateliitin kautta ja näin se sitten se juhannusjuna voi levitä moneenkin maahan. Samoin se on vapaasti katsottavissa suorana lähetyksenä netissä, joten Suomen suvijuhlaa levitetään kyllä laajalti maailmalle.

Ohjelmaidea on mielestäni ihan jees, kuvaa näytetään myös helikopterista jne. Osan aikaa varmaan katsomme mekin, vaikka jalkapalloa tulee samaan aikaan. Kun ohjelma teillä siellä alkaa, niin juna on silloin Tampereella ja lähtee sieltä No niinhän ne sääennusteet vähän näyttävät kertovan, että juhannuksen jälkeen viilenisi.

Varmaan ehkä vähän viileneekin, mutta riippuu missä Suomessa on, niin saattaapi tuo aurinko kuitenkin lämmittää. Meille päin ennuste lupaa sateita ja lämmön tippumista jopa lähelle 10, mutta keskeisemmässä Suomessa ja itäisemmässä osassa maatamme taas ei näytä niin sateiselta ja lämpökin jossain välillä.

No kyllä minäkin naureskelin mielessäni noita hyttyspyydystäjiä. Lapissa ne mäkärät kyllä kiusaavat, toki kosteikkoalueilla etelässäkin hyttyset ovat joillekin riesa, mutta että jotain kiusaa yksikin verenimijä ja ilta on pielessä, jos sitä ei saa tapetuksi. Tuossa helsinkiläisten kesämökin terassilla palaa hytyssavut, sähköinen hyttysmaila on jatkuvassa käytössä ja heti, kun yksikin hyttynen pörrää vaikkapa parin metrin päässä, niin toimenpiteisiin ryhdytään. Nukkumaan mennessä kyllä ininä joskus häiritsee, ja kun se pirulainen tuntuisi oikein hakeutumalla hakeutuvan korvan juureen.

No ehkä se sitten onkin niin, että voi kaikkialla maailmassa seurata, jos on laitteet. Kyllä minäkin olen aikonut seurata, vaikka jalkapallo onkin samaan aikaan ja Saksa pelaa.

Ei nyt sataisi koko kahta viikkoa juhannuksen jälkeen Pitäisi ottaa vain sadekanppeita ja lämmintä mukaan, ja se ei taas sovi oikein laukkuihin, jos ei meinaa ylittää painorajoituksia. Ja tänä iltana hyvää kokkosäätä. Ja vähän onnettomuuksia ja hukkumisia. Lehtokurppa k urisee suviyönä. Tänne on nyt ilmestynyt näitä kovin piristäviä kommentteja; tarkoitan näitä viimeistä kolmea.

Saisikohan näiltä kommentoijilta jotain muutakin sanottavaa, vai eikö pokka kestä? Etiäpäin, sano mummo lumessa. Oma kommenttini noihin perhemurhiin, näihin, missä isä on tappanut lapsensa. Kaikesta päätellen ei niissä ole mistään taloudellisesta ahdingosta kyse. Ei tässä viimeisessä saksalaisessakaan. Rivitalo, isällä hyvä työpaikka, isä oli paljon lasten kanssa, rakentanut heille puutarhaan oikean leikkiparatiisin, sanalla sanoen rakasti lapsiaan yli kö?

Oli jäähyväiskirjeessään kirjoittanut, että hän "ei tiedä muuta mahdollisuutta olla lastensa lähellä, kuin tämän viimeisen mahdollisuuden". Eli kosto vaimollle, joka olisi nykyisten lakien mukaan ilmanmuuta saanut lapset itselleen. Tässä on varmaan en tiedä syy myös Pomarkun tapaukseen.

Kuka sitä loppujen lopuksi tietää. Monet isät sekä äidit kääntyvät varmaan sukulaisten tai ammattiauttajan puoleen näissä vaikeissa erotilanteissa. Mutta aina on sellaisiakin, jotka eivät haluakaan mitään apua keneltäkään ulkopuoliselta. Miten sellaista voi auttaa? Hän on niin täynnä vihaa ja mustasukkaisuutta, ettei sitä voi kukaan muuttaa. Ja näkee olevansa täysin oikeassa ja oikeutettu tekemään tekonsa.

Ajattelen lapsiperheitä, lapsia, jotka lukevat tällaisista isistä. Mitä heidän mielessään liikkuu? Jos perheessä on riitaa tai vanhempien ero uhkaa, mitkä ovat satojen ja tuhansien lapsien ajatukset sellaisissa perheissä, juuri nyt näitten tapauksien pyriessä joka tuutista.

Ovatko he jo pakokauhun vallassa, pelkäämässä samanlaista kohtaloa. Miten lasta voi rauhoittaa. Siinä olisi suurin tehtävä aikuiselle. En tiedä onko noista kriisikeskusteluista aikuisille, naapureille ym ympäristön väelle suurtakaan merkitystä. Eiköhän sitä kriisikeskustelua tule hoidettua jo ihan ilman "asiantuntijoita" ihmisten kesken muutenkin. Äläs Riitu vähättele näitä meidän uusia runoilijoita, joiden modernit lyyriset säkeet puhuttelevat syvästi Tuosta avunsaamisesta vielä, niin en tiedä miten Saksassa on asiat järjestetty, mutta ainakin Suomessa on ollut paljon kritiikkiä siitä, että välitöntä ammattiapua ei useinkaan ole saatavilla ihmiselle joka vielä itse tajuaisi sitä tarvitsevansa ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu.

Pääkaupunkisudulla ehkä paremmin, mutta pienillä paikkakunnilla ei varsinkaan. Täällä pääkaupungissa on avun tarve vastaavasti paljon suurempi. Olen käynyt kovan taistelun omaisen saamisesta hoitoon ja lopuksi kuitenkin hävisin sen. Maailmanlaajuinen rununouden festivaali ! Paikalla on lahes kaikista latino-maista tulevia runoilijakuuluisuuksia ja teemat ovat ihania Maria Llionzasta Rómulo Gallegosiin seka Uruguyain runouteen ym.

Laskeuduimme laaksoon tummatukan kanssa ja vietamme ihastuttavan tulevan viikonlopun runoustaiteen ja ystavien parissa aina festivaalin paattajaisiin lauantaina, jolloin suuntaamme takaisin Thin tankiin.

Eilinen päivä meni tämän tietsikan kanssa kamppaillessa. Uuden vanhan koneen asentaminen ei ollutkaan niin yksioikoista kuin olisi luullut. Vanhasta en voinut tallentaa mitään muistitikulle, koska se oli sitä win niin tietoja ei voinut tallentaa. Tyttäreni otti sen koneen mukaansa ja purkaa siitä kovalevyn. Eikä entinen vanha printterikään toimi tämän uuden kanssa. Sitäpaitsi välillä tulee virheilmoitus, että selain ei löydä yhteyttä internettiin.

No ensi viikolla jätän tämän koneen rauhaan miettimään tuhmia tekojaan ja lennän parempiin maisemiin, jossa ei ole tietokonetta eikä stressiä. Katsotaan sen jälkeen, mitä tapahtuu. Nyt kuitenkin hyvää huomenta kaikille ja yritetään näillä eväillä.

Voi niitä entisiä stressittömiä aikoja kun ei ollut edes internettiä taskussa. Toisaalta mietin olisiko isompi stressi olla lomalla  internetin kanssa vai ilman internettiä?

Minulla meni eilinen päivä vielä kuin sumussa, mutta nyt alkaa luonnistua ja olo normaalistua. Kyllä matkalla oli kauniitakin maisemia totta kai, mutta pääasiassa kaikki oli hoitamatonta ja ränsistynyttä.

Pellot olivat kesannolla, heilimöivää viljan alkua ei juuri näkynyt. Ainoat hoidetut alueet olivat talojen pihoilla olevat peruna- ym salaattipenkit. Muuten ruohot olivat ajamattomia, jopa puistoissa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka oli hyvää. Eräässäkin paikassa alkuruoka oli salaatti, sitten oli keitto, joka jäi arvoitukseksi, mitä se tummanvihreä, levän näköinen siinä oli, sipulin maistoin siinä, puolikas kanamuna kellui seassa ja lusikallinen smetanaa makua antamassa, pääruoka oli paistettu porsaankassler, venäläisen suolakurkun, herneiden ja kirsikkatomaatin höystämänä, perunapiirakoita ja karpalopulla sekä rahkapulla oli teen tai kahvin kanssa jälkiruokana ja hyvää leipää, punaruskeaa väriltään, mutta ilman mitään levitteitä.

Juomana karpalomehua tai pullovettä. Kiertelimme monilla hautausmailla ja kävimme kirkoissa ja tsasounoissa. Kaikkialla oli tekokukista tehtyjä seppeleitä ja isoja muistomerkkejä, jotka olivat sodassa kuolleiden tai sitten vaikka kanavatöissä nälkään kuolleiden muistoksi pystytettyjä. Monilla haudoilla oli esim vettä lasissa, jotain ruokaa ja yhdelläkin oli kolme tupakkaa, koska tapana on juhlia vainajien haudoilla, vainaja on ikään kuin mukana siinä elävien kanssa.

Kanavalla ei saanut kuvata. Paikat olivat mm Petroskoi, Kontupohja ja Suojärvi. Ääninen oli valtavan iso järvi, samoin Laatokka ja Säämäjärvi. Petroskoi on iso kaupunki, asukkaita noin Meillä oli todella mukava opas, joka osasi hyvin Suomea. Hän sanoi, että sieltä on paljon muuttanut Suomeen, Usaan ja moniin maihin, minkä kyllä olemme huomanneet. Kyllä netti matkassa on oltava, ja puhelin. Kumpikin siis käytettävissä, jos niin haluaa.

Ja kun tuossa halvassakin puhelimessa on lisäksi kamera, naps ja saa ihan tavalliselle ihmiselle riittävän hyviä kuvia. Koetan kohta lähettää tänne yhden puhelimella otetun, juhannukseen liittyvän. Olemme sotaveteraanien lapsia, yksi oli mukanamme, joka oli siellä viimeisinä kutsutuista mukana, oikein teräväjärkinen ja hyväkuntoinen pappa, joka kertoili muisteloitaan mikrofoniin auton etuosassa. Tuo sinun linkittämäsi laulu on todella yksi harvoista hienoista sotaan liittyvistä kappaleista - ei uhon häivää, hienoa kunnioitusta sodan veteraaneille ja muistoksi meille jälkipolville.

Kuulin sen vasta ensi kertaa appiukkoni hautajaisissa ja sävel tuo juuri hänet aina mieleeni. Joskus kuuntelen tämän laulun muutenkin, ihan itsekseni, muistellen appiukkoani, en niinkään isääni.

Isäni ei sanonut koskaan sanaakaan sodasta, ei edes juovuksissa, mutta jonkinlainen ulkopuolisuus häntä kaihersi kait koko elämän ja hän jäikin meille lapsille melko vieraaksi. Ei appiukkokaan sodasta kauhiasti jutellut, mutta muutaman sanan silloin tällöin kuitenkin.

Enemmän häntä sai puheliaaksi talollisille tehdyt tinkipäivät ja kovat työt jo lapsena. No johan tuli juhannusjuttua, mutta mitäs lähetit linkin, hymiö. Toisaalta, eläisimme aivan toisenlaisessa maailmassa, jos tapahtumat olisivat tapahtuneet toisin. Juhannuskaan ei ehkä olisi aivan tällainen, rauhaisa. Tämä oli eräänlainen mieheni karjalaisen suvun tunnuslauluja, jota lauloimme yhteisissä tilaisuuksissa oman kotiorkesterin säestyksellä.

Olen osannut sen sanat ulkoa kuusikymmentäluvulta saakka. Itse en ole karjalainen, mutta suomalaisena allekirjoitan sen sanoman, osapuilleen. Olemme ajatelleet soittaa myös juuri tämän appeni hautajaisissa sitten joskus, kun hän kuolee. Oli sodassa, haavoittuenkin, mutta niin lievästi, ettei ole varsinaisesti sotainvalidi millään tavalla. Jalasta läpi, mutta luita ei särkynyt.

Oli sairaalassa suurimpien ryskeiden ajan ja lomilla taas seuraavien suurien tapahtumien aikaan, eli pääsi helpolla jälkeen päin ajatellen, varsinkin kun emme ole itse olleet siellä niitä kokemassa. Ei appikaan ole niistä ajoista paljoa puhunut, isäni kuoli pian sodan jälkeen, minä olin vasta aivan pieni lapsi, mutta isä ehti olla äidin kanssa naimisissa 10 vuotta, mistä ajasta oli viisi vuotta sodassa.

Isäpuoleni oli myös sodassa, eikä juuri puhunut siitä ajasta meille. Ollut suomalaisille miehille kova paikka, jota eivät mielellään muistele. Olen kiitollinen heille että säilytimme itsenäisyytemme. Nyt, kun kävin jälleen rajan takana, huomasin, miten hyvin meillä asiat ovat. Kyllähän täälläkin se osapuilleen allekirjoitetaan. Kenraaliluutnantti Airon alkuunpanema kuulemma tuo Äänisen aallot. Minulla on se vielä savikiekollakin ja hämärästi muistan isäni sitä kossuhuurussa joskus soittaneen.

Oon joskus tai joku toinen meistä tuonut sen yhden näkökulman, tavallisen ihmisen koettelemukset niiltä ajoilta. Upeaääninen Anneli Saaristo taitaa olla evakkoja itsekin, hän on kotoisin entiseltä kesämökkiseudultani, jonne tuli paljon karjalaisia.

Jokioisten museorautatiellä, sillä "kappeeraiteisella" josta Malin veljeksetkin ovat laulaneet, on filmattu parikin tuonaiheista tv-elokuvaa tai -sarjaa. Juutuubista löytyy useita videoita museorautatiestä, vanhan ajan matkustamisen ihanuudesta höyryä puhkuvien vetureiden vetäminä.

Itsekin siellä lomaillessani kävin kerran kesässä tekemässä tuon historiallisen pikku matkan, jossa avovaunusta pystyi hyvin sipaisemaan ohi vilisevien lepakkojen oksia. Jaa-a, se on nyt juhannusaatto. Kiertelin kauniissa ja lämpöisessä säässä liki autioita katuja.

Tänne on leikkipuiston perukoille rakennettu uusi skeittirata, jossa hyvin pienetkin pojat taiteilevat potkulaudoillaan käsittämättömän ketterästi. Isot oikeilla laudoilla ratsastavat pojat olivat ilmeisesti omilla juhannusteillään. Viereisellä kentällä joukko nuoria pelasi kuulapeliä. Oli oikein idyllistä, stadilaislähiöjuhannusta. Tiedä häntä mitä illemmalla tapahtuu. Lasten uima-altaista oli varmuuden vuoksi vedet laskettu pois.

Ja kohta juhannusjunan matkaan, kädessä herkkuvoileipä siianmädistä, smetanasta, sipulista. Hei kaikille jätin äsken talviturkille facebookissa hyvästit tämän Keskikesän palstan kunniaksi. Mutta hyvät ihmiset, täällähän kuuluu vielä Iltahuudot kuin talven ajalta. Kunnia ja luonnon rauha olkoon maassa ja kesäisessä juhannusilmassa Enää en pue sitä turkkia ylleni, en edes unissani. Olikin siskovainaan vanha lammasturkki Kaikkea vielä ihminen päällensä on talvella pannut ja - ehkä tarvinnutkin.

Kun nyt saisin juhannuskuvani sieltä vielä tänne siirrettyksi, mutta en taida yksin osata kännykän avulla Kuka viittisi sen " hakee ", että saisin pienet koivunvarvun tuoksuiset hymyt tuoda siinä tälle Keskikesän Elämälle.

Sadat aarteet kukkain aarnion ne kasteen hopeahelmis on. Vähän häilyy metsä heinien: Joku käy ohi kiurun tupasen.. Joku kulkevi kautta kesäyön: Ihan sykkien lyö emo kiurun syön..

Emo kiuru raotti oveaan: Lauri Pohjanpään "Kiurun tupa" on ihana kesäruno. Kiitos ja hyvää juhannusta! Hei kaikki talviturkin heittäneet.

Hesarissa kerrottiin, että luonnon vesillä uimiselle on keksitty uusi termi: Villiuinti kuulostaa yhtä "nerokkaalta". Tämän kesän ilmiöitä ovat siis villiuinti, tuhat euroa maksava hyttysansa, ja vielä kolmantena sekin, että Ruokolahtea ei saa enää sanoa leijonapitäjäksi 20 vuotta sitten tavatun leijonan mukaan eikä eukkojen pitäjäksi tunnetun maalauksen mukaan , vaan ruokolahtelaiset, ainakin kunnanpäättäjät haluavat että kuntaa mainostetaan vastedes nimellä MaaseutuSaaristo.

Voi mun villiuintini sentään, ketä turisteja sellainen nimi houkuttelee?. Kiva, kun joku löytää jouhisorsien lisäksi näitä sammakoita. Aloin vasta lukea hesaria ja heti törmäsin itseäni viehättävään. Pääkirjoitussivun merkintöjä- osio ja siinä isä ja poika miettivät keskenään, mitä tekevät kesällä mieluiten, mikä kuuluu kesään. Top 6 listassa on jäätelö, musiikki, vesi ja uiminen, reissaaminen ja rakkaus. Kustakin kohdasta syntyy lyhyt keskustelu. Kohta kolme kuitenkin on lyhyin ja ytimekkäin Isä: Ei Nopeasti etsien löysin jotain kesäänkin sopivaa, tuo Inkerin tänne tuoma runo oli kyllä kaunis.

Täytyy katsastaa uudestaan Pohjanpäätä, mutta tämä ei häneltä ole, vaan Uuno Kailaalta Minä nauran auringolle, Sekin nauraa. On tyhmää nauraa auringolle. Isä ja äiti ja eno ja täti eivät koskaan naura sille.

Sillä he ovat isoja ihmisiä. Ja isot ihmiset ovat viisaita. Ja viisaat eivät näe mitään. Viisaat eivät yhtään tunne aurinkoa. Mutta minä olen tyhmä ja nauran auringolle. Minä melkein luulen, aurinko, että sinäkin olet tyhmä. Me nauramme viisaita, aurinko. Täh, villi uinti on kyllä ennen tarkoittanut esim. Juhanuksena sensijaan havaitaan useilla henkilöillä "vaappuvaa" askellusta, tällöin on kyseessä hieman liiallinen kallistelukulman käyttö.

Siinä sinulle lohestajan takuu-uistin. Siitä syystä kävelen vieläkin vähintään kolmen kymmenen asteen kenossa. Askellus on kuitenkin vakaata. Juuri katsastaessani päivällä villimansikoiden tilaa, en enää uskaltanut villiuintiin, olisi mennyt liian villiksi koko juhannus.

No tällaisen tökerön alun jälkeen totean, että vesi oli vain 19, en villiintynyt saunan jälkeen. Kykenin lukemaan artikkelista muutaman alun kappaleen ja villiintynyt kiinnostukseni lopahti näihin sanoihin: Jos koettaisi pulahtaa suolampeen tai uida matkaa meressä?

Tai harrastaa seksiä vedessä! Kirjoittaja on itse aloittelija ja käyttää aivan väärää persoonapronominia 'olemme'. Seuraavana juhannuksena sunnuntaipalstalta saa varmaan lukea villiseksistä ja johdatus on Koko maassa kohtalaista tai navakkaa viinan hajua. Päivällä mölinä on vaihtelevaa ja jossakin päin maata saattaa tulla joitakin järkevänkuuloisia lauseita.

Käsivarren seudulla ja napapiirin molemmilla puolilla humala voi nousta kolmeen promilleen. Loppuviikosta selviää tai melkein selviää. Älykkyysosamäärä on koko jakson ajan hieman nollan alapuolella.

Itse vietämme rauhallisen aattoillan, ehkä tuolla rannalla käymme illan kuluessa. Kesä alkaa päevänkakkarasta, Jussi kaljakorista ja makkarasta. Molempia nauti mut maltti muista- ei tuu kippee ohtaluista eikä täyty ykäpussit! Nämä ovat tällaisia hupirunoja, eivät kauniita kuten esim Arantesin. Tuosta makkarasta sanoisin, että jotain hyvää tulee Saksastakin, eli nämä hyvin maustetut lihaisat bratwurstit. Profiiliini kuvaan ilmestyi kaksi selvää elementtiä, mitkä kuuluvat tähän päivään.

Ujona tyyppinä en ottanut kuvaa juhannussaunasta ja uimaan en mennyt, koska mittari näytti veden olleen vain Poika saa laittaa laiturin rappusen tolppaan sellaisen vihreän lampun, joka syttyy heti, kun elektronisen mittarin anturi kertoo veden olevan Ei tartte kävellä laiturin nokkaan tarkistelemaan Kustaa kysyi tuolla aiemmin, onko suurempi stressi, jos ei mukaan ota nettiä.

Kone oli alhaalla rannassa ja kuuntelin taas kerran sen veteraanin iltahuudon. Mä heittäydyn kuvittelemaan weepelin tervehdystä toivottavasti hän voi hyvin meille. Unelmia täynnä on kesäinen yö, vain airojen lapa vettä lyö. Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta, siitä saatte voimaa, virtaa uutta! Tuo on hieno runo. Vaikkei suurempia unelmia enää olekaan. Tässä runossa on sitä, miksi palaan kesällä aina kotimaahan, saamaan uutta virtaa Ei sovi oikein tämän kauniin runon jälkeen kiroilla, mutta teen niin taas, anteeksi.

Tämä uusi vanha tietsikka on peestä. Soitin jo tyttärelleni, että tuo hel Tää on Win7 ja se edellinen vanha oli kakstonninen; tosin sen aukeeminen ja sulkeminen kesti kauemmin, mutta sivujen selaaminen oli joutusampaa. Vävypoika, joka ei ole mikään IT expertti, yritti asentaa tulostajaani tähän toimimaan, mutta en tiedä mitä hän teki, kun senjälkeen täällä ei toimi mikään, ei se tulostajakaan.

En saa esimerkiksi pankkitilisivuani, jossa hoidan maksut, auki vaikka olen antanut tunnukset, en saa päivän lehtiä auki, YouTubessa eivät videot aukea; tuo vihreä Tuliketun pyörä pyörii ja pyörii tuolla vasemmassa yläotsakkeessa, eikä mikään aukea. Tämä Suomi24 aukeaa, mutta aina ketjun kaikki kirjoitukset; en näe missään "kutista kommentit" lausetta.

Yritin äsken suurentaa laittamaasi kuvaa sinun profiilista, Arantes, mutta hyrrä vain pyöri eikä mikään kuva tullut näkyviin. Noita laittamianne linkkejä Youtubesta en yritäkään, kun ei se onnistu kuitenkaan. Nyt kun yritän lähettää tällä vastausta tänne suomi24, niin ympyrä jää pyörimään tuntitolkulla. Painan Peruuta, kuitenkin kun käyn välillä toisella sivulla, sillä aikaa se vastaus on kuitenkin ilmestynyt tänne. Mitä voin tehdä; tosin tyttäreni tulee maanantaina ja tuo sen kovalevyn, missä kaikki valokuvani ja dokumentit, pitääkö odotella siihen saakka.

Tiedän, että tää on ihan väärä valitus näin Juhannusaattona, mutta sainpahan purettua kiukkuani. Minun olisi pitänyt mainita se, että nappasin jostain sen runon, joten se ei syntynyt omasta päästä Ikävä kyllä en voi auttaa noissa netti ja tietokoneongelmissa. Tuntuu oudolta, että tulostimen asennusyrityksen jälkeen kaikki olisi pimentynyt eli mikään ei toimisi. Jos kone toimi jotenkin ennen tulostajan asennusta, niin mene käynnistä- nappulan vasen alhaalla kautta ohjauspaneliin, sieltä ohjelmat ja etsi luettelosta sen tulostajan ohjelma ja poista se.

Voisin myös kirjoittaa, että sieltä ohjauspanelista voi mennä "järjestelmä ja suojaus" kohtaan, sieltä "varmuuskopioi ja palauta" ja kun se aukeaa, niin sieltä "palauta järjestelmäasetukset".

En kuitenkaan kirjoita tätä, sillä en ole kokeillut koskaan koneen palauttamista johonkin aikaisempaan tilaan. Voisi myös koettaa netistä hakea uusi selain, vaikka google chrome tilalle. Äsh, Weepeli, heti pois saaresta. Ei passais antaa konetta sellaiselle, joka ei sitten saa hommaa kunnolla tehtyä. En nyt moiti vävyäsi, mutta hänen läsnäollessa olisi ollut syytä kokeilla toiminnat.

Silloin hänkin olisi voinut ehkä tehdä jotain muutoksia. Kiitos Arantes, että vielä kuitenkin annoit vinkkejä, en ole vielä kokeillut. Mikähän tähän nyt tuli, kun nämä viestit menevät osittain vasemman sivun mainosten päälle. Vai ovatko kummitukset alkaneet jossain muuttelemaan systeemejä, kun kaikki väki on juhannuskokoilla tai potkipalloa kattomassa?

Se mun vävy on hakki auttamaan ja ihan kiva kun onkin sellainen, mutta tän tietsikan kanssa ei ole niin paljon "Ahnungia" näköjään. Toissapäivänä kun yritti sitä tulostajaa saada pelaamaan minun olisi pitänyt tulostaa ihan välttämättä lentoliput ja tyttäreni oli sen jättänyt tekemättä, ei siis saanut sitä liitettyä tähän tietsikkaan sillä CD: Sitten hän lähti kotiin ja myöhemmin yritin käynnistää tietsikkaa, niin siihen ei edes syttynst minkäänlainen virta.

Soitin vävylle, että mitä hän oli tehnyt, kun ei käynnisty; sanoi, että hän sammutti sen koneen takana olevasta nappulasta, koska se ei muuten "ajanut alas".

No, siinä se vika sitten varmaan olikin, luulisin. Tosin olen minäkin joskus niin tehnyt sen vanhan koneeni kanssa, mutta ei se mennyt sen takia sekaisin. Painoin nappulasta taas, jotta sain virtaa ja kone lähti käyntiin sekä löysi tuliketulla internettiinkin. Olen yrittänyt Cromeakin, mutta ei se siitä parane, eikä IEstäkään. Ei, älkää pilatko Juhannusta tämän takia; juhlikaa vuoden pisintä päivää ja lyhintä yötä. Meillä on huomenna ihan tavallinen lauantai. Paitsi illalla menen myös siirtokuntamme "juhannusgrillille".

Ehtoota sinne Saksmaniaan, tässä pikaiset ja yleisluontoiset ohjeet mitä aina kannattaa tehdä tuollaisissa ongelmatilanteissa, ottamatta sen enempää kantaa mistä nykyiset ongelmat voisivat johtua.

Eli päivitykset on oltava kunnossa, se on yksinkertaisinta tehdä näin: Virustorjunta päivittää yleensä itsensä, mutta kannatta varmitaa asia, se onnistuu yleensä klikkaamalla virustorjunnan kuvaketta , jolloin aukeaa jonkinlainen valikko josta voi käskeä hakemaan viimeisimmät päivitykset, samoin kannattaa ajaa täydellinen virustarkastus.

Tuo vanhan tulostimen asennus myös epäilyttää, eikö se ollut se vanha jota käytit Winn kanssa? On mahdollista ettei sitä saa millään toimimaan Win seiskalla. Lisäksi voit koska tahansa "palauttaa" koneen tilan mihin tahansa aikaisempaan päivämäärään, jolloin kaikki koneelle sen päivämäärän jälkeen tehdyt muutokset kumoutuu.

Jos nämä toimenpiteet eivät auta, suosittelen siirtymistä maukkaan Saksalaisen bratwurstin pariin, kenties pari pulloa Belgialaista olutta kyytipojaksi. Kiitos minunkin puolestani tuosta tietokoneanalyysistä. Kun huutaa tarpeeksi kovaa APUA, jo vain hommiin jotain selkeyttä saa. Bratwurst hyvää, villimakkaran suosio nousussa, mutta tuo olut. Äsh, olut on kyllä erinomainen juoma, muistaakseni, mutta eipä tässä lähdevedessäkään mitään vikaa ole.

Tästä olisi lyhyt matka naisen logiikkaan, mutta eihän nyt sentään juhla-aikana. Kiitos Kustaallekin neuvoista pitää nyt vaan löytää näille suomalaisille ohjesanoille se saksalainen vastine, koska koneeni ymmärtää vain saksaa. Jätän tämän homman tähän tänään, mutta en siirry bratwurstiin, koska en erikoisemmin pidä mistään wurstista; ovat kieltämättä parempia kuin suomalaiset.

Mutta on se vaan niin kummallista, että" kotimainen" ei kelpaa täälläkään, siis tälle minun vanhemmalle tyttärelleni, koska hän tulee huomenna grillijuhliin, jos siellä on suomalaista saunalenkkiä ja Karhu-olutta.

Minä tykkään kyllä eniten Warsteinerista ja pullosta, ei purkista. Se on sitä puhdasta; maltaita, humalaa ja vettä. Jaahas, EA on saavuttanut aidot juhannustunnelmat villiseksin parissa siellä järvessä, tuolla ylempänä olevaan viestiin viitaten.

Itse olimme juuri juhannus-saunassa vihtomassa, ei kyllä huvita istua tuolla ulkona bratwursteja syömässä, kun noi hyttyset syö meitin. Toi Belgialainen kriek olut on tuommoinen kirsikalla maustettu vehnäolut, johon vaimoni on tykästynyt. Ei hullumpaa omastakaan mielestäni, minähän en ertyisesti pidä lager -oluista.

Meinasin väsähtää Hämeenlinnan kohdalla, kunnes juutuin taas katsomaan oman lähiön pojan hurmioitunutta pianonsoittoa. Jos kohta menen nukkumaan, voin herätä aamuviideltä jossain Oulun korkeudella, ja siitä eteenpäin matkan mielenkiintoisin osuus vasta onkin. Itse en ole koskaan ennättänyt kovinkaan pohjoiseen. Yhden keskiyön auringon juhannuksen vietin nuorena likkana Aavasaksalla, tosin taivas oli valitettavasti pilvessä.

Villistä ja kesystä uimisesta voin mainita, että opin kuusvuotiaana uimaan juuri suolammessa. Matkauintia olen harrastanut jokea pitkin, väliin tukkilauttojenkin seassa pujotellen. Seksistä vedessä muistan kuuluisan kohtauksen elokuvasta Täältä ikuisuuteen, vaikka eihän siinä Frankie-boy daameineen tositoimessa ollut, kunhan vähän kieriskeli rantamainingeissa. Ihan lyhyesti, ku pitää kiitää taas autolla kumppanin veljen mökille. Ja naapureitaki pitää morjenstaa.

Miten kukin koki sen juhannusjunan? Katsoin liian lyhyitä pätkiä, mutta ainakin niiden perusteella olisin odottanut sisällöltä enempi. Nyt juuri taltiointiin menossa Rölli- filmi ja illalla myöhään tulee Kaurismäen Vesku- dokumentti.

Tänään anna periksi kuningasdraaman katselusta, alkaa riittää ne otteluista tulleet lyhennelmät. Juuri näistä "merkeistä" luen itseäni eli en ole aivan valtava fanaatikko enää kuningasdraamalle.

Tuosta Riitun ongelmasta tietokoneen kanssa sain itseenkin vauhtia ja loin koneille palautuspisteet. Lisäksi täytyisi monistaa paperille kaikki olennainen tieto koneiden "kaatumisista" ja ensiavut sitten näihin tilanteisiin.

.

Rethymnon homoseksuaaliseen keskustelu puhdas kalu

ruotsalainen ryhmät Baltian keskustelua asiat asutusta 73 Edelleen 73 ennestään 73 raskasta 73 puhdas 73 emme 73 kulkevan 73 20 luovutettu 20 yksityisessä 20 20 varakas 20 homoseksuaalisuus 20 6 rajaseutua 6 Rethymnonin 6 negatiivisessa 6 green 6 pilareita 6 kivikkoisilla. undergrounder.eu Itäinen Pitkäkatu 26 Turku. Se on sitä puhdasta; maltaita, humalaa ja vettä. Me huomasimme, että Rethymnon'ista, missä me lomailemme, tehdään retkiä tuolle PS. hyvä esimerkki Kustaalta tuo "jos jätän huomiotta esim. homoseksuaalin ongelman" - eli silloin.

Suomi ei ole ainoa maa missä näitä hirvittävyyksiä tapahtuu. Jotain tämä kertoo ajastamme ja ihmisten suunnattomasta pahoinvoinnista. Ei tämä kesä oikein meinaa ottaa alkua, ei täälläkään. Tänään ei ole sentään satanut. Juu, tuo hirvittävä lasten tappaminen, on vavahduttanut täälläkin miettimään, missä on vika. Että isä pystyykin sellaiseen tekoon.

Ilmeisesti oli niin katkera, kun vaimo halusi eroa ja ottaa lapset. Isä halusi kostaa, mutta millä tavalla, se on käsittämätöntä. On näitä tapahtunut täälläkin aikaisemminkin.

Jotkut nuoret äidit ovat heittäneet vauvansa parvekkeelta jms. Usein on huumeet pelissä mukana. Ei tajuta enää, mitä tehdään. Tuntuu siltä, että nykyajan ihmiset eivät kestä minkäänlaisia vastonkäymisiä eivätkä selviä niistä muuten kuin rankaisemaalla ensin toisia, niinkuin tässäkin, lapsia, tai lasten kautta vaimoaan. Se on ainakin varma konsti, tällaisesta ei kukaan äiti pysty enää selviämään täysjärkisenä. Sinulla on vielä noin pieniä lastenlapsia.

On ne vaan niin sulosia. Mutta suuremmatkin tuovat iloa jos kyllä huoltakin. Nykyaika on niin raakaa jo koulussa. Opettajilla ei ole keinoja, tai heille ei sallita kovempia otteita, lasten kasvatuksessa, mikä on useissa perheissä kokonaan penkin alla.

Sääksipariskunnalla ei ole mitään vaikeuksia kasvatuksessa, luonto pitää huolen siitä. Ikuinen luonnon kiertokulku toistuu joka kesä. Mihin tämä maailma joutuisikaan, jos linnutkin alkaisivat tappaa poikasiaan ja heittää niitä pesästä heti kun riita syntyisi vanhempien kesken.

Kyllä kyllä Riitu, ketjut ja kirjoitukset jatkuvat. Tahti on "sopivasti" hiljentynyt, kerätään voimia sinne syksyyn ja talveen. Ja viitonen vetoo, että peewelikin saapuu taas luoksemme. Kustaan faksi kun on kylmennyt näihin palloiluihin. Koko loppupäivän kaikki eteläisen Suomen pajulinnut saavat niskaansa vettä, pääskyt kyllä istuskelee pesiensä lähettyvillä räystäiden alla, käellä alkaa kurkku olla kipeä, kastuu siitä huolimatta.

Näyttääpi noita surullisia uutisia perheiden teloituksista silloin tällöin tippuvat sieltä Keski-Euroopastakin ja Ruotsissa räjähtelee. Mutta eipä vaivuta eikä taivuta, sillä sorry Riitu, jos ei kuulu siellä http: Kirjoitinkin jo tuossa edellä Rapuselle siitä murhajutusta; järkyttävää on.

Sain auki tuon linkkisi, oikein kiva kappale ja ne kuvat siinä niin kauniita. Näin sen myyntimökin kuvat eilen sieltä Lieksan puolesta. Sekin ihan kivan näkönen.

Jos sais jostain käteistä, niin Mutta ei minusta olisi sellaseen yksineläjäksi, pitäisi olla rakas ystävä seurana. Ei, unohdetaan kaikki haikailut. ZZ on viikonloppusin varmaan rakkaan vaimonsa luona siellä jossain vuorilla, missä ei ole nettiyhteyksiä sanoi kerran ennen joulua ja eipä netille sitten joutaisikaan Tänä iltana taas matonkuteen valmiiksi ja sakset teräviksi; Saksa - Tanska, veikkaan 4 - 1.

Samaan aikaan tulee Portugal - Hollanti, veikkaan 5 Minulla ei ole faxia, mutta tilinumeroni voin antaa: Ei oo tarvis lyödä noihin veikkauksiisi kapuloita ristiin eli minulta et saa pääomaa sinne mökin hankintaan. Olen kummastakin ottelusta, voittajista siis, samaa mieltä. Ja Gomezista tulee kisojen maalikuningas. Mutta Portugali ei niin suurella maalierolla, tai Toisaalta saattaa muhia yllätyskin. Tanska pelaa tasan ja Portugali häviää, silloin jatkosta tippuu Hollannin lisäksi Portugali.

Ja sekin mahdollisuus on, että Portugali ja Tanska voittavat molemmat, silloin putoaa Saksa. Jahas, että taas matonkuteiden seasta vilkuillaan, hymiö. Toivottavasti en sotkenut matonkuteita, kun näitä otteluveikkauksia kirjuuttelin. Vai on zzzz vuorilla. No eipähän nyt sitten tänne jouda. Nää potkipallopelit onkin ainoita lähetyksiä, joita voin katsella, koska niissä ei tarvita kulolaitetta.

Selostaja kyllä korottaa ääntään aina kiperän paikan ja maalipotkun kohdalla, ja ne toistetaan sitten niin, että näen ne vaikken koko ajan katsokkaan. En ymmärrä muutenkaan kuka pelaaja siinä just juoksee. Olin pari tuntia kellarissa kutomassa ja nyt iltapalaa masuun ja sitten sohvalle. Meillä nämä ottelut tulee työmiehelle ystävälliseen aikaan; ei mene ihan yöntunneille asti. Minulle on ihan sama milloin katson, vaikka ei ihan keskiyöllä ole kiva enkä jaksaisikaan.

Missäs ne MM ottelut pidetään kahden vuoden päästä? Seuraavat MM- jalkapallot ovat muistaakseni siellä lähellä zzzz: Joo, kyllä nämä meillä loppuvat vähän liian myöhään, noin Ei muuta kuin masuun iltapalat ja leppoisaa loppuiltaa. Jännittävät toiset puoliajat, Saksa on tasoissa kuten Portugalikin.

Tässä on takana viikon ero Hajusintistä, vähemmästäkin vaipuu synkkiin aatoksiin, joten tulkeepas kaikki loputkin sieltä loppuunkäytetystä ketjusta tänne vastaleivottuun. Täällä paistaa aurinko ja linnut karjuu Rouva sepelpulu pitää tulikivenkatkuista puhuttelua herra pululle, joka lienee taas ollut viikonloppureissulla vieraissa puluissa.

Tämän aamunavauksen päätteeksi totean filosofisesti, että auringonpaiste ja linnunlaulu ovat varsin tärkeitä asioita elämässä. Huomenta vaan kaikille läsnä- ja poissaolijoille.

No ei nuo minun ennustukseni osuneet maaliin; mutta kuitenkin siltä osin, että pelien voittajat osasin arvata. Saksa - Tanska peli oli aika jännä, kumpikin hyvässä vedossa, eikä sallinut toiselle tilaisuuksia.

Hyvä, että muutkin kuin Comez saivat maaleja. Auringonpaistetta on vielä, mutta on luvassa ukkosta. Kustaalla taitaa olla loma? Kohtahan niistä puissa karjujista päästään, juhannuksesta eteenpäin saadaankin täällä kuunnella vain tuttua ja turvallista "luontoääntä", liikenteen kolinaa ja työmaiden pauketta.

Eilinen sadepäivä oli oikein virkistävä. Aurinkokin on hyvä, mutta liian suurina annoksina tukala viileydestä pitävälle. Vapaata ja lomaa on koko elämä, mutta uimaan päästäkseen pitää ottaa ensin yksi bussi, sitten odotella toista ja lopuksi tungeskella ihmisjoukoissa yleisellä uimarannalla.

Lintujen, noiden suloisten siivekkäiden, elämäkin on läheltä katsoen hirveää taistelua. Juuri äskettäin seurasin, kuinka parvekkeeni edustalla olevalla katuvalaisimella istuva lokki päästeli vihaisia parkaisuja, kun toiset lokit kiusasivat sitä lentämällä kehää ja riekkumalla sen ympärillä.

Samaan aikaan kadulla kaksi poikajengiä ottivat yhteen tönimällä ja uhkailemalla. Melkein joskus vaihtaisi tämän "stadilaisolon" johonkin risaan mökkeröön kaukana ihmisistä.

Ranuan tappouutisen jälkeen sekin vaihtoehto tosin arveluttaa. Niin, siis Ranuan eläintarhassa eilen susilauma tappoi hoitajansa, 30 v naisen.

Tähän asti on puhuttu, että susi viimeksi tappoi ihmisen Suomessa luvulla. Näiden tappajasusien arvellaan tulleen eläintarhan hyvissä oloissa liian kesyiksi. Muutakin tärkeää teille Hajusintin ystäville kuin aurinko linnunlauluineen. Ootte varmaan lähettäneet nootin sinne jalkapallon päättäjille, että alkuillan otteluja siirrettävä myöhemmäksi, koska Hajusintti ilmestyy taas illalla omalla paikallaan sulostuttamaan kaikkia teen ystäviä.

No Onslow pitää huolen oluen ystävistä, mutta että raveja katselee samaan aikaan kun kotimaansa taistelee jalkapallossa on pyhäinhäväistystä. Viime yönä noin kello 1 kuuntelin ulkoa tullutta linnun laulua, minulle vierasta. Ihmettelin, että mikäs se noin hienoja virityksiä nokastaan päästää.

Olen melko varma, että satakieli siellä rupatteli. Kasvit saivat tarpeeseensa, mutta eivät rikkaruohotkaan pahoillaan olleet. Kyllä se hyvä oli, että sellaista yllätystä ei eilen tullut, mitä jossain vaiheessa uumoilin. Saksa on sen verran mukavaa jalkapalloa nykyään pelaava ja hyvä joukkue muutenkin, että tippuminen olisi ollut "väärin". Hienoa oli myös se, että Ronaldo pääsi maalien makuun, tietää hyvää kyllä koko joukkueelle. Tänään tulee kuitenkin minulle mielenkiintoisemmat otteluparit ja ei se Espanjankaan pääsy jatkoon kirkossa kuulutettua ole.

Toivon kuitenkin tottakai, kuten myös Italialle menestystä. Nyt en kiusaa enää Riitua näillä jalkapallojutuillani.

Faksi viheltäis jo kuumana, jos veepeli olisi paikalla, seurasi veikkauksen sivuilta harva se ilta jotain ottelua. Jep jep, nootti tuotti tulosta. Kyllä taas kelpaa töllötellä. En viitsisi kehua, mutta täällä meidän tonttimme puissa ja tässä lähistöllä elelee melkoinen määrä lintulajeja. Satakielen laulukin on jokapäiväistä. Ilmeisesti satakieli on harvinainen muualla kuin Etelä-Suomessa. Hävettää myöntää, että tunnen todella huonosti näitä siivekkäitä.

Satakielen laulu on tosi hienoa; minä voin kuunnella sitä kin ihan omalla parvekkellani. Talon takana on korkea mäki, jossa satoja lehtipuita ja monenlaisia lintuja. Nyt alkaa lintujen viserrys vähetä, koska niillä on jo pesimishommat hoidettu ainankin täällä , eivätkä etsi enää partneria. Mutta nuo sepelkyyhkyset ne kurnuttaa, mikä ei ole niin kamalan kivan kuulosta, kun sitä jatkuu koko päivän. Arantes, mitäs tykkäsit eilisestä Tanska-Saksa pelistä. Oli täpärällä, ettei Saksan elf olisi saanut alkaa pakata laukkujaan kotimatkalle.

Anteeksi Kolmårdenissa se susijuttu tapahtuikin. Piti juuri kirjoittaa, että eikös tuo susijuttu sattunut Kolmårdenin eläintarhassa Ruottissa, mutta kerkesit ensin. Siinähän eläintenhoitaja oli mennyt 8 suden häkkiin yksikseen, niinkuin siellä normaali tapa kuulemma on.

Aika uhkarohkealta kuulostava toimintatapa, jokatapauksessa kammottava tapa kuolla. Riitulle vastaan, että ei tässä nyt varsinaista lomaa vielä ole, heinäkuun tienoilla on yleensä pyritty muutama viikko pitämään. Olen taas vaihteeksi tietsikalla täällä ja huomaan positiivista kehitystä näiden peukutuksien suhteen. Edellisessäkään ketjussa niitä ei annettu eikä tässäkään, parempi näin. Kyllä ne sudet ja karhut ovat ja pysyvät luonnonelikoina, ei niitten tapaa voi muuttaa, vaikka eläisivät eläintarhassa.

Pari päivää sittenhän oli uutinen, että Joutsassako se oli nainen pelastui karhulta liiteriin. Minä olisin saanut jo sydärin, jos karhu olisi seissyt tiellä vastassa.

Kun tulen Suomeen kesäpaikkaani, en uskalla enää mennä jalkaisin hiekkatietä kilometrin verran postilaatikolle. Siinä ympärillä on synkkää kuusikkoa, ja sielläkin on nähty karhuja. Jämpti on näin, Mustapartaisen sanoja lainatakseni. Eikä siinä auta kännykään, jos sitten pystyy vielä soittelemaan omaisille, että "karhu syö minua", niinkuin Siperiassa viime vuonna. Olikohan se ihan totta? Susikanta on viimeisen 10 vuoden aikana kuulemma tuplaantunut, nyt luokkaa yksilöä.

Eniten susuilaumoja on itäsuomessa, sieltähän niitä tulee rajan takaa koko ajan lissää. Karhuja on kuitenkin vielä enemmän, jopa tuhatkunta. Just kuulemma siellä sinun kesäpaikan tienoilla Jopa Varsinais-Suomessa kuuluu liikkuvan ainakin yksi susilauma ja karhuhavintojakin on tehty, joten kohta pitänee hankkia kunnon karhutussari, jos nimittäin alkavat jo täälläkin silmille hyppimään En kai minä painanut vahingossa tuota miinusta Riitulle, kun se ilmestyi juuri kun vastasin edelliseen?

Minä kun en ole näihin tietokoneisiin oikein tottunut Vielä lisäys edelliseen; kun laitoin tämän mainoksenesto-ohjelman takaisin päälle, niin peukkujen kuvat hävisivät kokonaan. Näyttää kuitenkin siltä, että kohta missä peukku oli, on edelleen aktiivinen, eli peukaloida voi ilman peukaloitakin. Karhujen pelottelemiseen varma konsti on kattilankansien kolisteleminen.

Sen neuvoi vuotias ystäväni, entinen itäsuomalainen korpiseudun asukas. Sudet taas ovat arkoja, väistävät ihmistä. Juuri kertoi tyttäreni nähneensä metsässä ison suden, ne ovat jokapäiväisiä siellä. Se että ne lähestyvät koiratarhan pihapiiriä, johtuu siitä, että ne ovat koiraeläimiä ja uteliaita nähdessään sukulaisiaan. Iso huskylauma kyllä pitää puolensa ja karkottaa ne ihmisen hajullaan, mutta metsässä yksin viilettävä ajokoira on vaarassa, samoin yksinäinen pikkanen tessu talonvahtina ketjun päässä.

Ihminen on kuitenkin ihmiselle pahin susi. Perhesurma Satakunnassa, kolme pientä lasta ja isä teloitettiin, rangaistukseksi mistä??? Ampuma-aseet kiellettävä kaikilta muilta paitsi armeijalta, poliisilta ja riistanvalvojilta. Tämähän on jo kuin Villissä Lännessä, kuka vain voi tappaa mielijohteesta, kun valvomattomia aseita lojuu nurkissa..

Vasta viime viikolla täällä nyt siellä. Onko kyseessä saman kaavan mukaan tehty surmatyö. Sitä ei ole vielä saatu selville, mutta kovasti viittaa siihen. Missä oli lasten äiti? Ei villissä lännessäkään ammuttu tai surmattu lapsia. Tää on vielä pahempaa. Luin tänään, että se norjalainen monsterimurhaaja saa ihailijapostia teinitytöiltä. Lännenfilmien ahkerana katsojana tiedän, että siellä surmattiin ketä vain, kokonaisia uudisasukasperheitä, alkuasukaskyliä poltettiin jne.

Mutta se ei nyt ollut oleellisin asia, vaan se miksi Suomessa jokainen halukas voi saada käsiinsä ampuma-aseen. Sille on tultava loppu, tavalla tai toisella. On kai aika tyypillistä, että murhamiehet, kuten Breivik ja taannoinen Helsingin poliisiampuja, tanskalainen Christensen saavat ihailijapostia naisilta, myös aikuisilta.

Nämä kuvittelevat pystyvänsä käännyttämään rikollisen rakastavaksi aviomiehekseen tai jotain muuta yhtä harhaista. Kuka saa kicksejä mistäkin. Minulta meni näköjään ohi se Saksan tapaus, oliko sekin perhesurma? Olen yleisesti ottaen samaa mieltä siitä, että pitäisi olla nykyistä tiukemmat kriteerit kuka ja missä saa ampuma-aseita pitää.

Epäilen kyllä, että näiden perhesurmien taustalla usein on jonkinlaista suunnitelmallisuutta, jolloin ne tekovälineet löytyy kyllä aina jostain. Oli nämä surmat sitten hetken mielijohteesta tehtyjä tai ei, niin tekijän täytyy olla joka tapauksessa täysin järjiltään.

Näitä tapauksiahan on selitetty "kostoksi" avioerotilanteessa. Tai sitten on selitetty, että kyseessä on "laajennettu" itsemurha, jossa tekijä on niin harhainen, ettei hänen mielestään lapsetkaan voi jäädä eloon, koska eivät pärjäisi ilman häntä. Se oli myös perhesurma; isä surmasi neljä lastaan 12 - 5 vuotiaat, leikkasi heiltä kurkut poikki heidän nukkuessa ja yritti lopuksi tappaa itsensä myös teräaseella.

Jäi kuitenkin henkiin,no jaa henkiin, makaa koomassa sairaalassa. Äiti oli lomalla Tanskassa. Tämä isä oli lähettänyt SMS: Äiti oli hälyttänyt heti omaisilleen, että menevät katsomaan, mitä tapahtuu, mutta se oli jo myöhäistä, lapsia ei voitu enää pelastaa. Tämä tapahtui Ala-Saksin pikkukylässä. Heillä oli jo asumusero ollut joitakin aikoja.

Olikohan tämä suomalainen isä saanut tästä virikkeen omalle teolleen; kyllä siitä oli ainakin hesarissa juttua. Mitään niin "järkeenkäypää" kuin kosto tai muka lasten suojeleminen pahalta maailmalta ei tuollaisen hulluuden takana voi olla. On kuin kaikki inhimilliset lainalaisuudet olisivat menneet vinksalleen. Omia lapsia lahdataan kuin pahimpia vihollisia. Tekijät asuvat "hyvin", kauniissa omakotitaloissa tai arvohuoneistossa Bulevardin tapaus , toimivat "kunniallisissa" ammateissa, mutta silti takana on jokin kammottava musta tyhjyys, joka hulluuden hetkellä purskahtaa esiin materiaalisen hyvinvoinnin kellareista.

Televisiossa haastateltiin poliisipastoria, jälleen kerran pohdittiin, eivätkö läheiset tai naapurit huomanneet mitään. Minä sanon, että jos on tuollainen kolmen sukupolven perhe, joilla on aseita ja mahdollisesti tiedossa olevaa tasapainottomuutta, kuka naapuri uskaltaa mennä sinne esittämään epäilyksiään pehmeästi keskustellen?

Vaikka olisi huomannutkin, että päin pers Terveisiä Venäjältä, hengissä ollaan. Tulimme tänä aamuna kotiin, Matka oli mukava, mutta tiet rajan takana ovat sellaista kuoppaista pyykkilautaa, että hampaanpaikat irtoilevat ja munuaiskivet lähtevät liikkeelle huonossa lykyssä siinä rytkeessä. Välilevyn pullistumakin on lähellä, jollei sitä ennestään ole ollut.

Tuntuu kuin olisi ollut monta päivää laivassa myrskyävällä merellä, aivan kuin lattia heiluisi alla täällä kotonakin. Bussissa tuli matkattua melkein km. Ja oli hyvä bussi, ei mikään rämä. Täällä on tapahtunut taas kauheita, mitä olen nyt lukenut. Jalkapallokisa siis jatkuu, Hajusintti on pysynyt poissa urheilun tieltä, juhannus lähestyy. En ole kuunnellut uutisia moneen päivään ja univelka on melkoinen.

Pitää lahteä vetämään unta palloon, ehkä huomenna olen jo pirteämpi. Reissussa rähjääntyy, on se kumma. Huomenta vaan Täällä on pohdittu perhesurmia. Kyllä se ahdistus kaiken takana on, ahdistus ehkä taloudesta, ahdistus ehkä aviopuolison "omistushalusta" ja kaikkihan pitää ulospäin näyttää moitteettomalta. Kreikassa jos oikein muistan on tehty vuoden sisällä noin itsemurhaa, noin 6 per päivä. Minulle se tieto oli yllätys, mutta kyllä se talouskin näyttää ahdistavan, vaikka ei ole tietoon tullut ainuttakaan nälkäkuolemaa.

Naapurit Suomessa tietysti yllättyvät, koska kulissit ovat nykyaikaa eikä ketään oikein jaksa kiinnostaa loppujen lopuksi. Sitten vasta, kun jotain tapahtuu, sitten surkutellaan.

Suhtautuminen talouden ahdinkoon on minulle käsittämätöntä, sentään elämme ns. Tuo omistushalu taas näissä suhteissa on kyllä vanhaa taattua suomalaisuutta. Pärjääminen ihmisenä ihmisten joukossa on nähtävästi aina vaan hakusessa. Nyt menox sano Ändi Lenox. Kumman omistushalua mahdat tarkoittaa? Miehen joka haluaa omistaa lapsensa niin pitkälle, että katsoo oikeudekseen surmata nämä? Vai vaimon omistushalua, joka piinaa ja rajoittaa miestä niin paljon, että tämä sekoaa ja ryhtyy murhatöihin?

Kumpikin tulkinta antaa avioliitosta ja perheestä hirviömäisen kuvan inhimillisten tunteiden taistelutantereena. Kuinka kukaan enää uskaltaa mennä naimisiin ja perustaa perheen?

En enää näillä tiedoilla menisi, jos olisin nuori. Kuinka kukaan voi edes kuvitella omistavansa toista ihmistä? Ainakaan vapaamielisessä Suomessa, jossa naistakin on pidetty muunakin kuin omaisuutena jo "jonkin aikaa" ja lapsillakin katsotaan olevan ihmisarvo.

Kuten monesti on todettu, meidät on jotenkin kasvatettu siihen että toisten asioihin ei saa puuttua - ei, vaikka selvästi näkisi että siellä naapurissa ei ole kaikki kohdallaan. Ja miten siihen pitäisi tai edes voisi puuttua? Ei ole kovin realistista ajatella, että naapuri menisi henkilökohtaisesti tutkimaan ja kyselemään tarvittaisiinko apua.

Tuskin se sukulaisille tai ystäville on myöskään sen helpompaa. Sitä apua pitäisi osata itse hakea, ja tällöin tietysti kyse on siitäkin onko - ja miten helposti apua on saatavana. Siitähän on julkisuudessa ollut paljon puhetta, että apua saattaa olla vaikea saada, ilmeisesti Suomen yleisessä terveydenhuoltojärjestelmässä on tässä kohtaa pahoja puutteita.

Eli kun kyse on selvästi psykiatrisesta ongelmasta, niin mitä muutakaan voidaan tehdä kuin parantaa psykiatristen palvelujen nopeaa saatavuutta?

Mutta miten sitten saada ne suurimmat avuntarvitsijat sitä apua hakemaan, monilla varsinkin miehillä taitaa olla aika korkea kynnys tunnustaa edes itselleen, että ei enää selviä tilanteesta, eli hätä on häpeä.

Nimenomaan psykiatristen palvelujen nopea saatavuus olisi tärkeää. Olisi paikka, jonne kävellä suoraan, jos tuntee ahdistuksen nousevan yli äyräiden. Sieltä sitten pika-avun jälkeen lähete tarkempaan tutkimukseen ja hoitoon. Mutta kysymys on kai siitäkin, että sairaus etenee hiipien. Itsekään ei tunnista sen merkkejä, saati sukulaiset ja naapurit.

Minulle tulee kummallisesti koko ajan mieleen se äiti, joka kauan sitten hukutti kolme lastaan kaivoon. Siitä tehtiin elokuvakin, Merja Larivaara pääosassa. Sekin oli kolmen sukupolven maalaistalous. Tragediaan liittyi myös isoäidin itsemurha. Kirjoitin jälleen kerran varmaan vähän huolimattomasti, mutta miehestä kyllä koetin jotain sanoa. No paremmin ehkä hallinta itserakkaus, itsekkyys , kuka hallitsee, kuka sanoo viimeisen sanan, kenen pillin mukaan mennään jne.

Hallinta ja omistus on kuitenkin jotenkin keskenään läheisiä asioita, vaikka ei tarkoitettaisi kirjaimellista omistamista. Miksi muuten yleiskielessä sanotaan "Äiti sai pitää lapsensa" tai "mies taisteli lapsistaan" eli ikään kuin olisi kyseessä jostain omaisuusarvosta, kun lapsista puhutaan. Eli ei avioeroissa taistella lapsen parasta ajatellen, vaan aivan muista syistä useimmiten, itsekkäistä syistä.

Kenelle jää lapset, kysytään. Aivan kuin kysyttäisiin, kuka sai pöytähopeat. Ehkä jotain tällaista itsekästä "omistamista" ajattelin. No tällaiseen "omistamiseen" kyllä pystyy naisetkin. No kait joku ihminen ei opi koskaan pyytämään apua, on aina oikeassa, haluaa kostaa, taloudelliset puitteet ovat päällimmäisenä tai yhteiskunnallinen asema ym. Elämä ja yhdessäolokin tarvitsee ihmiseltä edes jonkin asteista nöyrtymistä, epäitsekkyyttä. Sitä ihmettelen, että ihminen, joka on ajautunut umpikujaan, ei ole itsessään tunnistanut merkkejä, niitä on aivan varmaan ollut.

Ainakin melkoinen henkinen pahoinvointi on ollut pakko olla. Silloin olisi "helppo" kysyä itseltään, että tällaistako olen elämältäni halunnut.

Ja jos koskaan on ollut elämässään edes hetken onnellinen, niin silloin on mielestäni helppo kysyä itseltään, että mikä minua vaivaa ja etsiä kysymykseensä myös vastaus ja apua. Ja avun hakijan pitäisi myös apua saada. Kustaa tuossa alempana puhuu kasvatuksesta, "meidät on kasvatettu siihen, että toisten asioihin ei saa puuttua".

Näinhän sitä on "kasvatettu". Jos vähänkin tuntee paremmin lähi-ihmiset ja näkee naamasta tai muuten, että kaikki ei ole hyvin, niin sen verran voi tehdä, että kysyy ja kysyy, että miten on, onko kaikki hyvin. Kysyy niin kauan, että saa itselleen jotain selvää varmuutta siitä, että vaikka viranomaisille voisi ilmoittaa, jos siltä tuntuu. On myös sanottu, että älä mene väliin, jos näet toisen pahoinpitelevän toista, sillä voit tehdä sellaista, mistä joudut itse syytteeseen tai voit loukkaantua itse.

No joskus tuntuu siltä, että jotain "riskejä" voisi kyllä ottaa. Pari kertaa entisessä ammatissa oli pakkokin näin tehdä, vaikka pelkäsinkin. Jotenkin en tahdo uskoa, ettei Pomarkun naapurustossa tai lähipiirissä jotain olisi huomattu jo aiemmin.

Samaa mieltä Kustaan kanssa myös, että miehelle hätä on häpeä. Veikkaisin niin, että normaali sairaalapäivystyskin ottaa sisään henkisesti ahdistuneen ja sieltä sitten lähetetään eteenpäin. Mutta ilman muuta saisi olla myös helpompi ja nopeampi tie itse psykiatriseen hoitoon.

Kolmen sukupolven maalaistalous voi todella olla niin sisään lämpiävä, missä kauheuksienkin keskellä uskotaan vain siihen, mitä itse pystytään tekemään. Ei välttämättä mikään ihanneympäristö, vaikka aina silloin tällöin sellaista saatetaan ihannoidakin.

Umpivieraalle seudulle muuttanut omaiseni tuntuu saaneen jo tukuttain paikallisia ystäviä. Mutta hän ei olekaan mies eikä häntä rasita "miehen kunnia". Tottakai surmaperheen naapurusto on huomannut, ettei kaikki ole hyvin.

Mutta puuttumista on vaikeuttanut se, että aviopari oli näkyvästi ja aktiivisesti mukana yhteisön asioissa; heitä pidettiin liki malliperheenä. Menepäs sinne soittamaan ovikelloa ja kysymään, mitä kuuluu. Yksi hatara selitys, monen muun ohella, voi olla tämä vaimon sukulaisvierailu poikavauvan kanssa. Perheessä on ennestään kolme hyvin tihein välein syntynyttä pikkutyttöä. Epäilemättä isä on odottanut poikaa, kaikki isät haluavat poikaa. Nyt vaimo on lähtenyt vierailulle tämän "kalleimman aarteen" kanssa ja jättänyt miehensä kotimieheksi vahtimaan tyttäriä.

Jos lähtö on tapahtunut riitaisissa merkeissä, isän pinna on saattanut palaa. Mutta ei, ei sittenkään noin pitkälle. Aivan järjetöntä sinänsä on kehitellä näitä omia teorioita, mutta tällä tavalla puramme omaa kauhistustamme.

Minä ainakin ajattelen jatkuvasti sitä kaunista virikkeellistä pihapiiriä, lapsia varten suunniteltua. Ja sitten sen vastakohtaa: Eihän tämä mikään juhannuspuheenaihe ole, mutta koetetaan päästä yli. Mielelläni kuulisin Calvadoksen matkasta muutakin kuin huonot tiet. Varmasti siellä oli myös mukavaa nähtävää ja koettavaa, millaista ruokaa tarjottiin jne. Saattaapi olla niin, että miehet kunniansa lisäksi eivät kukkoillessaan muuta osaa tehdä kuin kerätä lisää sulkia päähineeseensä.

En tiedä läheisesi paikkakunnan mentaliteettia, mutta ei ole harvinaista täälläkään tuntemattoman ihmisen ilmestyessä paikkakunnalle, niin kiinnostus herää.

Se on kuitenkin oikein hieno ja jopa turvallinen juttu siellä susialueella, että ystäviä on jo nyt ilmeentynyt. En nyt oikein niin konkreettista ehdottanut, että ovikelloa kilistelemään, vaan lähinnä sitä, että jos hyvän päivän tuttuja yleensä on tai hyviä ystäviä, niin kyllä sitä aina silloin hetkiä syntyy jutteluihin.

Kyllä isien odotukset lapsen sukupuolesta osin varmaan noinkin menevät, mutta lienee mielikuvitusta ja toiveunia osaksi se mahdollinen kaveruus oman pojan kanssa, haaveet yhteisistä harrastuksista isän harrastusten mukaan jne, kun kuitenkin jonkinasteinen isä-poika taistelukin on odotettavissa. Nokittelu voi kestää pitkälle pojan miehuusikään asti, mutta usein se onneksi sulaa ja muuttuu parhaassa tapauksessa todelliseksi kaveruudeksi.

En tiedä, miksi näen tuon murhenäytelmän pelkästään isän kostona jostain pitkään kestäneestä puolisoiden vakavasta erimielisyydestä. Ja todella vaikeasta asiasta on pakko olla kyse, isän "ratkaisu" on niin mielettömän karmiva. Koetan keksiä minäkin jotain keskikesän juhlaan istuvaa jutustelua, kunhan töistä palaan. Päästään jo puolilta päivin. Toivotan kaikille työtätekeville oikein rentouttavaa juhannuslomaa. Tällainen eläkeläinen ei erota arkea juhlasta eikä enää ehkä muistakaan, kuinka loistavaa oli päästä niinkin pitkälle vapaalle kuin juhannuspyhät ovat.

Useimmiten lomakin alkoi samaan syssyyn. Vuoden paras aika nyt on, kun katsoo ympärilleen, keskikesän kukoistusta Vieraalle seudulle muuttamisessa on mielestäni tärkeää, että menee sinne avoimin mielin, kiinnostuneena paikkakunnasta ja sen tavoista, on valmis pyytämään neuvoja ja ostamaan apua sikäläisiltä ihmisiltä eikä vain nokka pystyssä asetu olemaan kuin kaupungissa, muista välittämättä. Toki onnellisellakin muuttajalla ja sopeutujalla voi olla moniakin ristiriitoja takanaan, joita on osittain paennutkin vieraalle paikkakunnalle.

On kuitenkin päässyt irtautumaan, koska motiivit juuri sille paikkakunnalle asettumiseen ovat olleet todella vahvat. Vittaan nyt tähän omaiseni harrastukseen, josta on ilmeisesti kehittymässä myös jonniinmoinen työsarka. On kauheata, jos vasta kolmekymppiset ihmiset, elämänsä parhaassa kukoistuksessa, joutuvat tuollaiseen umpikujaan elämänsä ja ihmissuhteidensa kanssa kuin mitä siellä Satakunnassa tapahtui.

Hyvää tulevaa Jussia toivotan täältäkin kaikille säätyyn, sukupuoleen ja sosioekonomiseen statukseen katsomatta! Tuosta sopetumisesta ja juttuun tulemisesta sen verran, että sehän on pitkälle luonnekysymys miten sosiaalinen persoona on ja miten paljon ylipäätään haluaa olla tekemisissä naapurien kanssa.

Minä henkilökohtaisesti olen aina ollut sellainen "oman tien kulkija", ettei mitään pakottavaa tarvetta jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen esim. Se tietysti riippuu siitäkin sattuuko naapureina olemaan ihmisiä joiden kanssa olisi jotain muutakin yhteistä kuin naapuruus, kuten esim.

Se on tietty selvää, että korrektit puhevälit naapurien kanssa on oltava, muutenhan asuinympäristön ilmapiiri olisi sietämätön. Kyllähän toki jotkut naapuria tarvitsevat enemmän kuin toiset.

Eihän tyttäreni olisi niitä koiratarhojaan yksin pystyyn saanut, ellei olisi heti ruvennut kyselemään, tietääkö joku jonkun jne. Mutta tarkoitin myös, että hyvä ottaa paikkakuntalaisia ammattimiehiä mieluummin kuin muita, koska sillä lailla ihmisiin tutustuu luontevasti. Ei yksinäinen nainen ihan ilman miehistä ammattiapua selviä, vaikka reipas onkin. Sosiaalisia luonteita me emme kumpikaan ole, mutta viisaampana ihmisenä tytär osaa hyödyntää suhteita eli modernisti sanoen verkostoitua, mitä taas minä vanha jäärä en ole koskaan osannut.

Muutenhan "siellä" voi elellä rauhassa, hyvinkin rauhassa, koska lähimpään naapuriin on seitsemän kilometriä. Viikonloppu on onneksi meillä pitkä muutenkin eli nelipäiväinen työviikko.

Kiitos kuitenkin lomatoivotuksista, vaikka enhän sitä minäkään nyt oikein enää juhannusta erikoisemmin vietä tai halua siitä tehdä jotain suurenpaa. On se kuitenkin kumma, että tartuin ympäristön siistimiseen heti työstä tullessani, naapuriin vievän tien kaunis koivikkokuja sivut ja keskusta tarvitsivat nurmenleikkuria.

Jotain siistimistä juuri juhannusta ennen harrastan, ehkä joskus muutenkin, mutta juhannus "vaatii" jotain lisää. Kun muutimme tänne, olin varma, että tulen juttuun Suomessa missä vaan. Varmuus johtui siitä, että koin pystyväni myös täysin ilman naapureita tulemaan toimeen. Alunperin se oli minulle jopa "tavoite", mutta mutta. Varsin kova luottamus siis, melkein uho.

No näinhän se tietty olisi osittain mennytkin, onneksi ei kuitenkaan tapahtunut näin, sillä olen sen verran sosiaalinen, että naapurit ovat kuitenkin se kerma kakun päällä.

Varsinkin kesä on siinä suhteessa hienoa aikaa, sillä talvella täällä on aika hiljaista ja saan harrastaa erakoitumista. Tuo tyttäresi mahdollinen jonkin asteinen tienaaminen harrastuksellaan on ollut kyllä mielessäni.

Katsastin karttaakin sillä silmällä. Pientä suunnitelman poikasta lue: Silloin tuntui siltä, että luonnostahan sitä riivitään kaikki tarpeellinen ja töitä tehdään 25 tuntia vuorokaudessa. Nyt kun tunnustan omaavani myös halun laiskotteluun, niin voin vain ihmetellä niitä haaveitani. Ja lapsiinkin olisi välimatka kasvanut liki kilometriin.

Että tällaisia suunnitelmia tuuliviiri-odysseijalla silloin oli. On se leipä hakusessa tänään monella, mutta vielä kohtalaisen nuorena ja terveenä kannattaa satsata unelmiinkin. Kyllä uskon hänen ihan oikeatakin työtä löytävän. Matkan päästä tosin, mutta hänhän on tottunut siihen, että työpaikkaan on vähintään 30 kilometrin matka. Hyvä auto alla ja tykkää ajamisesta, mikäs siinä. Nelipäiväinen työviikko olisi minusta ollut ihanteellinen tai vaikka puolipäivätyö, mutta sellaista mahdollisuutta ei minun aikanani ollut.

Se oli kaikki tai ei mitään. Joko raataa niska limassa pitkää päivää ylitöineen tai olla työttömänä. Eläkettä se tosin vähensi jonkin verran, mutta aika vähän kuitenkin suhteessa työajan lyhenemiseen.

Juttelin äskettäin tuolla puistossa tapaamani virolaisnaisen kanssa. Hän kertoi, että neuvostovallan aikana naisten eläkeikä oli 55 vuotta, mutta nyt parivuotisen uuden itsenäisyyden aikana se on noussut Tämä viisikymppinen nainen on muuttanut pari vuotta sitten Suomeen ja opettelee ahkerasti kieltämme, jotta saisi hyvän työpaikan. Asuen milloin kenenkin nurkissa hän tähtää oman unelmansa toteutumiseen.

Tuntuu että yhä pienenevä on se joukko, jolla on turvallinen tulevaisuus pedattuna. Me kohtuullista eläkettä ansaitsevat kuulumme siihen joukkoon, kunnes ikä ja sairaudet alkavat pudottaa elintasoamme ja ainakin elämänlaatuamme. Tässä oli taas yksi huolimattoman ajattelun sekavahko tuotos, mutta hällä väliä näin kauniina kesäiltana.

Sen verran sekosin äsken kaupassa ihan käytännön tasolla, että ryöstin erään naisen ostoskärryn luullen sitä omakseni. Onneksi se oli yksi venäläinen tuttavani. Nauroimme, hän sanoi "Nitshevoo", minäkin huudahdin "nitshevoo" ja sitten nauroimme uudestaan.

Hei Calvados, minun tuli siitä vihreästä keitosta mieleni, olisiko se ollut nokkoskeittoa tai sitten pinaattia. Nuo nuoret nykyään ovat kait jo niin oppineet tai tottuneet tuohon epävarmuuteen työn suhteen. Jotkut arvottavat työtä toisin onneksi , ei ole koko elämä se työ jne. Minustakin nämä lyhennetyt työviikot ovat mieleen tai sitten kuusituntinen työpäivä, mikä olisi jopa tehokkaan pituinen sekä tekijälle että sille teettävälle.

Moni ajattelee sitä ansion menetystä ja sanookin, ettei viitsi raahautua työmaalle lyhyeksi aikaa. Kuinkahan tehokasta ja virkistävää se pidempi päivä sitten on, kun vilkuillaan kelloa ja huokaillaan, että loppuis jo.

Kyllähän tuo ilma tuolla ulkona on todella upea, kait se on huomennakin ja mukavaa, että suomalainen juhannuksenviettäjä saa joskus näitä hienoja ilmoja seuralaisekseen. Mutta kunnolla vaatteita päällä on pidettävä, meillä täällä on 15 ja tuuleekin aika lailla. Siitä vaan leipomaan ja grillaamaan sitten hyttyspihvejä.

Ei tuo juhannusjuna tule täällä 13 tuntia vaan alkaa klo Mutta mites ne säät siellä muuttuvat ensi viikolla; Hösärissä luki, että "lämmin sää loppuu Juhannukselta", siis muuttuu kylmäksikö? Aion katsoa tuon junalähetyksen. Meillä on lauantai-iltana "juhannusgrilli" kuumana.

Tonnin maksavan hyttysansan idea on mielestäni melkein sama kuin hölmöläissadussa, jossa yritettiin aurinkoa kantaa säkissä pirttiin. Paitsi että nyt yritetään tyhjentää metsä hyttysistä. Mutta hauskaa jussia itsekullekin, ansoin tai ilman! Jossain meidän ajankohtaisohjelmassa tuota juhannusjunaa esiteltiin ja siinä kerrottiiin jotenkin niin, että vaikka lähetys tulee siltä ARTE- kanavalta, niin sitä kanavaa voi sitten seurata myös jossain muussakin maassa.

Kanava kuulemma lähettää ohjelmiaan myös sateliitin kautta ja näin se sitten se juhannusjuna voi levitä moneenkin maahan. Samoin se on vapaasti katsottavissa suorana lähetyksenä netissä, joten Suomen suvijuhlaa levitetään kyllä laajalti maailmalle. Ohjelmaidea on mielestäni ihan jees, kuvaa näytetään myös helikopterista jne. Osan aikaa varmaan katsomme mekin, vaikka jalkapalloa tulee samaan aikaan. Kun ohjelma teillä siellä alkaa, niin juna on silloin Tampereella ja lähtee sieltä No niinhän ne sääennusteet vähän näyttävät kertovan, että juhannuksen jälkeen viilenisi.

Varmaan ehkä vähän viileneekin, mutta riippuu missä Suomessa on, niin saattaapi tuo aurinko kuitenkin lämmittää. Meille päin ennuste lupaa sateita ja lämmön tippumista jopa lähelle 10, mutta keskeisemmässä Suomessa ja itäisemmässä osassa maatamme taas ei näytä niin sateiselta ja lämpökin jossain välillä.

No kyllä minäkin naureskelin mielessäni noita hyttyspyydystäjiä. Lapissa ne mäkärät kyllä kiusaavat, toki kosteikkoalueilla etelässäkin hyttyset ovat joillekin riesa, mutta että jotain kiusaa yksikin verenimijä ja ilta on pielessä, jos sitä ei saa tapetuksi. Tuossa helsinkiläisten kesämökin terassilla palaa hytyssavut, sähköinen hyttysmaila on jatkuvassa käytössä ja heti, kun yksikin hyttynen pörrää vaikkapa parin metrin päässä, niin toimenpiteisiin ryhdytään.

Nukkumaan mennessä kyllä ininä joskus häiritsee, ja kun se pirulainen tuntuisi oikein hakeutumalla hakeutuvan korvan juureen. No ehkä se sitten onkin niin, että voi kaikkialla maailmassa seurata, jos on laitteet.

Kyllä minäkin olen aikonut seurata, vaikka jalkapallo onkin samaan aikaan ja Saksa pelaa. Ei nyt sataisi koko kahta viikkoa juhannuksen jälkeen Pitäisi ottaa vain sadekanppeita ja lämmintä mukaan, ja se ei taas sovi oikein laukkuihin, jos ei meinaa ylittää painorajoituksia. Ja tänä iltana hyvää kokkosäätä.

Ja vähän onnettomuuksia ja hukkumisia. Lehtokurppa k urisee suviyönä. Tänne on nyt ilmestynyt näitä kovin piristäviä kommentteja; tarkoitan näitä viimeistä kolmea. Saisikohan näiltä kommentoijilta jotain muutakin sanottavaa, vai eikö pokka kestä? Etiäpäin, sano mummo lumessa. Oma kommenttini noihin perhemurhiin, näihin, missä isä on tappanut lapsensa. Kaikesta päätellen ei niissä ole mistään taloudellisesta ahdingosta kyse.

Ei tässä viimeisessä saksalaisessakaan. Rivitalo, isällä hyvä työpaikka, isä oli paljon lasten kanssa, rakentanut heille puutarhaan oikean leikkiparatiisin, sanalla sanoen rakasti lapsiaan yli kö? Oli jäähyväiskirjeessään kirjoittanut, että hän "ei tiedä muuta mahdollisuutta olla lastensa lähellä, kuin tämän viimeisen mahdollisuuden".

Eli kosto vaimollle, joka olisi nykyisten lakien mukaan ilmanmuuta saanut lapset itselleen. Tässä on varmaan en tiedä syy myös Pomarkun tapaukseen. Kuka sitä loppujen lopuksi tietää. Monet isät sekä äidit kääntyvät varmaan sukulaisten tai ammattiauttajan puoleen näissä vaikeissa erotilanteissa.

Mutta aina on sellaisiakin, jotka eivät haluakaan mitään apua keneltäkään ulkopuoliselta. Miten sellaista voi auttaa? Hän on niin täynnä vihaa ja mustasukkaisuutta, ettei sitä voi kukaan muuttaa. Ja näkee olevansa täysin oikeassa ja oikeutettu tekemään tekonsa. Ajattelen lapsiperheitä, lapsia, jotka lukevat tällaisista isistä. Mitä heidän mielessään liikkuu? Jos perheessä on riitaa tai vanhempien ero uhkaa, mitkä ovat satojen ja tuhansien lapsien ajatukset sellaisissa perheissä, juuri nyt näitten tapauksien pyriessä joka tuutista.

Ovatko he jo pakokauhun vallassa, pelkäämässä samanlaista kohtaloa. Miten lasta voi rauhoittaa. Siinä olisi suurin tehtävä aikuiselle. En tiedä onko noista kriisikeskusteluista aikuisille, naapureille ym ympäristön väelle suurtakaan merkitystä. Eiköhän sitä kriisikeskustelua tule hoidettua jo ihan ilman "asiantuntijoita" ihmisten kesken muutenkin. Äläs Riitu vähättele näitä meidän uusia runoilijoita, joiden modernit lyyriset säkeet puhuttelevat syvästi Tuosta avunsaamisesta vielä, niin en tiedä miten Saksassa on asiat järjestetty, mutta ainakin Suomessa on ollut paljon kritiikkiä siitä, että välitöntä ammattiapua ei useinkaan ole saatavilla ihmiselle joka vielä itse tajuaisi sitä tarvitsevansa ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu.

Pääkaupunkisudulla ehkä paremmin, mutta pienillä paikkakunnilla ei varsinkaan. Täällä pääkaupungissa on avun tarve vastaavasti paljon suurempi. Olen käynyt kovan taistelun omaisen saamisesta hoitoon ja lopuksi kuitenkin hävisin sen. Maailmanlaajuinen rununouden festivaali ! Paikalla on lahes kaikista latino-maista tulevia runoilijakuuluisuuksia ja teemat ovat ihania Maria Llionzasta Rómulo Gallegosiin seka Uruguyain runouteen ym.

Laskeuduimme laaksoon tummatukan kanssa ja vietamme ihastuttavan tulevan viikonlopun runoustaiteen ja ystavien parissa aina festivaalin paattajaisiin lauantaina, jolloin suuntaamme takaisin Thin tankiin. Eilinen päivä meni tämän tietsikan kanssa kamppaillessa. Uuden vanhan koneen asentaminen ei ollutkaan niin yksioikoista kuin olisi luullut.

Vanhasta en voinut tallentaa mitään muistitikulle, koska se oli sitä win niin tietoja ei voinut tallentaa. Tyttäreni otti sen koneen mukaansa ja purkaa siitä kovalevyn. Eikä entinen vanha printterikään toimi tämän uuden kanssa. Sitäpaitsi välillä tulee virheilmoitus, että selain ei löydä yhteyttä internettiin. No ensi viikolla jätän tämän koneen rauhaan miettimään tuhmia tekojaan ja lennän parempiin maisemiin, jossa ei ole tietokonetta eikä stressiä.

Katsotaan sen jälkeen, mitä tapahtuu. Nyt kuitenkin hyvää huomenta kaikille ja yritetään näillä eväillä. Voi niitä entisiä stressittömiä aikoja kun ei ollut edes internettiä taskussa. Toisaalta mietin olisiko isompi stressi olla lomalla  internetin kanssa vai ilman internettiä?

Minulla meni eilinen päivä vielä kuin sumussa, mutta nyt alkaa luonnistua ja olo normaalistua. Kyllä matkalla oli kauniitakin maisemia totta kai, mutta pääasiassa kaikki oli hoitamatonta ja ränsistynyttä. Pellot olivat kesannolla, heilimöivää viljan alkua ei juuri näkynyt. Ainoat hoidetut alueet olivat talojen pihoilla olevat peruna- ym salaattipenkit.

Muuten ruohot olivat ajamattomia, jopa puistoissa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ruoka oli hyvää. Eräässäkin paikassa alkuruoka oli salaatti, sitten oli keitto, joka jäi arvoitukseksi, mitä se tummanvihreä, levän näköinen siinä oli, sipulin maistoin siinä, puolikas kanamuna kellui seassa ja lusikallinen smetanaa makua antamassa, pääruoka oli paistettu porsaankassler, venäläisen suolakurkun, herneiden ja kirsikkatomaatin höystämänä, perunapiirakoita ja karpalopulla sekä rahkapulla oli teen tai kahvin kanssa jälkiruokana ja hyvää leipää, punaruskeaa väriltään, mutta ilman mitään levitteitä.

Juomana karpalomehua tai pullovettä. Kiertelimme monilla hautausmailla ja kävimme kirkoissa ja tsasounoissa. Kaikkialla oli tekokukista tehtyjä seppeleitä ja isoja muistomerkkejä, jotka olivat sodassa kuolleiden tai sitten vaikka kanavatöissä nälkään kuolleiden muistoksi pystytettyjä. Monilla haudoilla oli esim vettä lasissa, jotain ruokaa ja yhdelläkin oli kolme tupakkaa, koska tapana on juhlia vainajien haudoilla, vainaja on ikään kuin mukana siinä elävien kanssa.

Kanavalla ei saanut kuvata. Paikat olivat mm Petroskoi, Kontupohja ja Suojärvi. Ääninen oli valtavan iso järvi, samoin Laatokka ja Säämäjärvi. Petroskoi on iso kaupunki, asukkaita noin Meillä oli todella mukava opas, joka osasi hyvin Suomea. Hän sanoi, että sieltä on paljon muuttanut Suomeen, Usaan ja moniin maihin, minkä kyllä olemme huomanneet. Kyllä netti matkassa on oltava, ja puhelin. Kumpikin siis käytettävissä, jos niin haluaa. Ja kun tuossa halvassakin puhelimessa on lisäksi kamera, naps ja saa ihan tavalliselle ihmiselle riittävän hyviä kuvia.

Koetan kohta lähettää tänne yhden puhelimella otetun, juhannukseen liittyvän. Olemme sotaveteraanien lapsia, yksi oli mukanamme, joka oli siellä viimeisinä kutsutuista mukana, oikein teräväjärkinen ja hyväkuntoinen pappa, joka kertoili muisteloitaan mikrofoniin auton etuosassa. Tuo sinun linkittämäsi laulu on todella yksi harvoista hienoista sotaan liittyvistä kappaleista - ei uhon häivää, hienoa kunnioitusta sodan veteraaneille ja muistoksi meille jälkipolville.

Kuulin sen vasta ensi kertaa appiukkoni hautajaisissa ja sävel tuo juuri hänet aina mieleeni. Joskus kuuntelen tämän laulun muutenkin, ihan itsekseni, muistellen appiukkoani, en niinkään isääni. Isäni ei sanonut koskaan sanaakaan sodasta, ei edes juovuksissa, mutta jonkinlainen ulkopuolisuus häntä kaihersi kait koko elämän ja hän jäikin meille lapsille melko vieraaksi. Ei appiukkokaan sodasta kauhiasti jutellut, mutta muutaman sanan silloin tällöin kuitenkin.

Enemmän häntä sai puheliaaksi talollisille tehdyt tinkipäivät ja kovat työt jo lapsena. No johan tuli juhannusjuttua, mutta mitäs lähetit linkin, hymiö. Toisaalta, eläisimme aivan toisenlaisessa maailmassa, jos tapahtumat olisivat tapahtuneet toisin. Juhannuskaan ei ehkä olisi aivan tällainen, rauhaisa. Tämä oli eräänlainen mieheni karjalaisen suvun tunnuslauluja, jota lauloimme yhteisissä tilaisuuksissa oman kotiorkesterin säestyksellä.

Olen osannut sen sanat ulkoa kuusikymmentäluvulta saakka. Itse en ole karjalainen, mutta suomalaisena allekirjoitan sen sanoman, osapuilleen. Olemme ajatelleet soittaa myös juuri tämän appeni hautajaisissa sitten joskus, kun hän kuolee. Oli sodassa, haavoittuenkin, mutta niin lievästi, ettei ole varsinaisesti sotainvalidi millään tavalla. Jalasta läpi, mutta luita ei särkynyt.

Oli sairaalassa suurimpien ryskeiden ajan ja lomilla taas seuraavien suurien tapahtumien aikaan, eli pääsi helpolla jälkeen päin ajatellen, varsinkin kun emme ole itse olleet siellä niitä kokemassa.

Ei appikaan ole niistä ajoista paljoa puhunut, isäni kuoli pian sodan jälkeen, minä olin vasta aivan pieni lapsi, mutta isä ehti olla äidin kanssa naimisissa 10 vuotta, mistä ajasta oli viisi vuotta sodassa. Isäpuoleni oli myös sodassa, eikä juuri puhunut siitä ajasta meille. Ollut suomalaisille miehille kova paikka, jota eivät mielellään muistele. Olen kiitollinen heille että säilytimme itsenäisyytemme. Nyt, kun kävin jälleen rajan takana, huomasin, miten hyvin meillä asiat ovat.

Kyllähän täälläkin se osapuilleen allekirjoitetaan. Kenraaliluutnantti Airon alkuunpanema kuulemma tuo Äänisen aallot. Minulla on se vielä savikiekollakin ja hämärästi muistan isäni sitä kossuhuurussa joskus soittaneen. Oon joskus tai joku toinen meistä tuonut sen yhden näkökulman, tavallisen ihmisen koettelemukset niiltä ajoilta. Upeaääninen Anneli Saaristo taitaa olla evakkoja itsekin, hän on kotoisin entiseltä kesämökkiseudultani, jonne tuli paljon karjalaisia.

Jokioisten museorautatiellä, sillä "kappeeraiteisella" josta Malin veljeksetkin ovat laulaneet, on filmattu parikin tuonaiheista tv-elokuvaa tai -sarjaa. Juutuubista löytyy useita videoita museorautatiestä, vanhan ajan matkustamisen ihanuudesta höyryä puhkuvien vetureiden vetäminä. Itsekin siellä lomaillessani kävin kerran kesässä tekemässä tuon historiallisen pikku matkan, jossa avovaunusta pystyi hyvin sipaisemaan ohi vilisevien lepakkojen oksia. Jaa-a, se on nyt juhannusaatto. Kiertelin kauniissa ja lämpöisessä säässä liki autioita katuja.

Tänne on leikkipuiston perukoille rakennettu uusi skeittirata, jossa hyvin pienetkin pojat taiteilevat potkulaudoillaan käsittämättömän ketterästi. Isot oikeilla laudoilla ratsastavat pojat olivat ilmeisesti omilla juhannusteillään.

Viereisellä kentällä joukko nuoria pelasi kuulapeliä. Oli oikein idyllistä, stadilaislähiöjuhannusta. Tiedä häntä mitä illemmalla tapahtuu. Lasten uima-altaista oli varmuuden vuoksi vedet laskettu pois. Ja kohta juhannusjunan matkaan, kädessä herkkuvoileipä siianmädistä, smetanasta, sipulista. Hei kaikille jätin äsken talviturkille facebookissa hyvästit tämän Keskikesän palstan kunniaksi.

Mutta hyvät ihmiset, täällähän kuuluu vielä Iltahuudot kuin talven ajalta. Kunnia ja luonnon rauha olkoon maassa ja kesäisessä juhannusilmassa Enää en pue sitä turkkia ylleni, en edes unissani. Olikin siskovainaan vanha lammasturkki Kaikkea vielä ihminen päällensä on talvella pannut ja - ehkä tarvinnutkin.

Kun nyt saisin juhannuskuvani sieltä vielä tänne siirrettyksi, mutta en taida yksin osata kännykän avulla Kuka viittisi sen " hakee ", että saisin pienet koivunvarvun tuoksuiset hymyt tuoda siinä tälle Keskikesän Elämälle. Sadat aarteet kukkain aarnion ne kasteen hopeahelmis on. Vähän häilyy metsä heinien: Joku käy ohi kiurun tupasen..

Joku kulkevi kautta kesäyön: Ihan sykkien lyö emo kiurun syön.. Emo kiuru raotti oveaan: Lauri Pohjanpään "Kiurun tupa" on ihana kesäruno. Kiitos ja hyvää juhannusta! Hei kaikki talviturkin heittäneet.

Hesarissa kerrottiin, että luonnon vesillä uimiselle on keksitty uusi termi: Villiuinti kuulostaa yhtä "nerokkaalta". Tämän kesän ilmiöitä ovat siis villiuinti, tuhat euroa maksava hyttysansa, ja vielä kolmantena sekin, että Ruokolahtea ei saa enää sanoa leijonapitäjäksi 20 vuotta sitten tavatun leijonan mukaan eikä eukkojen pitäjäksi tunnetun maalauksen mukaan , vaan ruokolahtelaiset, ainakin kunnanpäättäjät haluavat että kuntaa mainostetaan vastedes nimellä MaaseutuSaaristo.

Voi mun villiuintini sentään, ketä turisteja sellainen nimi houkuttelee?. Kiva, kun joku löytää jouhisorsien lisäksi näitä sammakoita. Aloin vasta lukea hesaria ja heti törmäsin itseäni viehättävään. Pääkirjoitussivun merkintöjä- osio ja siinä isä ja poika miettivät keskenään, mitä tekevät kesällä mieluiten, mikä kuuluu kesään.

Top 6 listassa on jäätelö, musiikki, vesi ja uiminen, reissaaminen ja rakkaus. Kustakin kohdasta syntyy lyhyt keskustelu. Poimintoja yhteisöllistä elämää hietasaaressa pasta sözleri demet akalın bandit kypärä oulu.

Poimintoja kiełbasa krakowska stary przepis tabelionato salinet foz do iguaçu lääkiksen pääsykoe juráňova dolina ubytovanie kuhinat säkylä miten hauikseen leveyttä o'learys luleå bowling päästänkö irti vai pidänkö kiinni. Poimintoja antonio molina adios mi españa letra telecharger almaany français arabe reiän paikkaaminen syöminen kaksisuuntainen mielialahäiriö hoito muğla'nın merkez ilçesi neresi føtex bageren eternitten åbningstider. Poimintoja espoon kaupunki jousenkaaren päiväkoti niccolò copernico torino kädettömät kokit keskustelu biskop henrik stubkjær viborg lapin yliopisto sisäänpääsyprosentit hyönteisen purema allergia.

Poimintoja fit pole factory hyvinkää pièce montée mariage prix casablanca rašto darbų metodiniai nurodymai vu kf myydään maalaisromanttiset verhot saako silmätippoja ilman reseptiä tom'un komik videoları indir.

Poimintoja Sosiaali- ja kriisipäivystys the poughkeepsie tapes full movie español opettajien työttömyyskassa maksupäivät oceans seafret lyrics español polierpaste zähne kinder peking sää lokakuu olla lapsenkengissä englanniksi. Poimintoja värähtelyjä heidi pakarinen juha junno kärpät pyörätuolissa istuva hakattiin belvederen trädgårdsföreningen linköping pièces jointes en anglais elli melli groß gerau kipsivalos vauvan kädestä.

Poimintoja Päivähoito hector kissojen yö chords torrevieja sää heinäkuu palkansaajan päivärahamaksu ymmärtävätkö norjalaiset ruotsia mika nuorva vierivät vuodet soinnut.

Poimintoja susanna karalahti ikä avaamattoman ripsivärin säilyvyys lotte à l'armoricaine bisque de homard leos janácek mladi. Poimintoja sophia galazzo di dov'è katsastus kääpätie 6 dieta przyspieszająca metabolizm haylie pomroy efekty pernilla månsson colt örhängen povel ramel låtar kokosnöt itämeren yleisimmät kalalajit bismillahi tevekkeltü alallah ne demek.

Poimintoja dünya tarihi filmler hylkeen metsästys fryzjer przeźmierowo lotnicza hauseingang österlich dekoriert tilastokeskus perheen määritelmä postin lähtöajat espoo. Poimintoja mi bajor imre betegsége näiltä aloilta löytyy töitä doğu türkistan haritada yeri. Poimintoja lapsilta kielletty bändi gâteau nantais au rhum thermomix livia tytön nimi şehzade mustafa'nın ölüm sahnesi kamera arkası käpylän majakka kokemuksia.

Poimintoja Ilmoittaudu Aikuisopiston kursseille oksennuksessa vähän verta kuvaile itseäsi työhakemus parantolankatu 8 hyvinkää. Poimintoja schule möhlin obermatt tähtäimen säätö cs go schäferhund welpen kaufen tierheim yeşil fasulye tarifi etli bolesna gušterača simptomi kiinan pörssi indeksi. Poimintoja hyvänlaatuinen kasvain maksassa oireet alastaron moottorirata mökit ytk työttömyyden päättyminen sałatka jarzynowa magdy gessler przepis gezelius väg Poimintoja burg kreuzenstein leobendorf österreich szpilman władysław życiorys herbina syväpuhdistava shampoo mi temps thérapeutique et salaire de référence vestido quinceañera cortos sinertävät huulet lapsella.

Poimintoja koru istanbul kuruçeşme yol tarifi delgado oynadığı takımlar largo winch chassé croisé cbr pertti rönkkö poliisi vanhempi koira ei hyväksy pentua kemia mooli 1 tehtävät. Poimintoja wilczak czechosłowacki hodowla szczeniaki schönen abend sprüche für facebook ribera del duero viña pedrosa helsingin pörssiklubi ry nécessiter conjugaison espagnol.

Poimintoja Aurinkokiven koulu wiesiołek uprawa forum enkun yo koe kevät kına tepsisi modelleri gittigidiyor vw vento diesel ei käynnisty misérable définition synonyme.

Homo lauttasaari hieronta hd amateur porn